Satojen tunteiden peitto ♥

 

Heippa ja heinäkuun terveiset samalla! 

Blogin, että myös instan puolella on ollut hieman hiljaisempaa tässä heinäkuun alun puolella, koska yksinkertaisesti voimat eivät ole nyt kovasta halusta huolimatta riittänyt päivitysten tekoon "normaalilla" aikataululla. 

Instan puolella aihetta olen hieman kertonutkin: meidän toinen rakas karvatassu on ollut melkoisen huonossa kunnossa ja huoli on ollut ihan valtava ja vienyt voimia. Lääkärissä käytiin pariin otteeseen Helmi neidin kanssa ja reissut olivat pienelle tosi raskaita ja toipuminen ollut hidasta. 

Kuitenkin jos tässä on eletty niin montaa eri tunnetta laidasta laitaan ja itketty surusta, niin myös ilosta kun neiti viimein alkoi toipua ja omia tärkeitä päivärutiineja alkoi palata arkeen ja ruokakin maittamaan paremmin. 

Kuinka tämä onkaan taas ollut iso opetus: mitään ei saisi pitää itsestään selvyytenä! Jokainen päivä on todellakin lahja ja terveys on suurinta mitä voi vaalia. <3 

Ne pienet joka päiväiset arkiset asiat ja itsestäänselvyydet ovat osoittautuneet viime päivinä suurempaakin suuremmiksi asioiksi elämässä <3

Tämä postaus ( ja kuvat! ) ovat itseasiassa odottaneet jo viime syksystä asti julkaisua, mutta tähänkin liittyy niin paljon tunteita, joten postaus on saanut kypsytellä aikansa jotta pystyn tämän julkaisemaan. 

Nyt kun tämä alkanut kuukausi on ollut suurien tunteiden aikaa, niin ajattelin että tämän postauksen voi vihdoin tehdä, koska myös tämä peitto on täynnä suuria tunteita ja paljon. 

Palataan sen verran taaksepäin, että olen monta monituista vuotta halunnut että äitini tekee meille isoäidin neliöistä peiton. Kuitenkaan en koskaan osannut päättää // saanut aikaiseksi valita lankoja mistä peittoa alkaisi tekemään. Tiesin, että äiti olisi valmis tekemään peittoa koska vaan, kun itse saisin päätettyä minkälaisen peiton haluaisin. 

Vihdoin, sitten jo hieman loppukesän puolella viime vuonna sain päätettyä värit peittoon ja käytiin yhdessä ostamassa ensimmäiset langat ja sovittiin, että katsotaan että miltä peitto alkaa näyttämään, että lisätäänkö värejä tai muutetaanko niitä jollakin tapaa. 

Kaikki ei sitten kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja elettiin suurten muutosten aikaa perheessämme. Kaikilla meillä oli monta kysymysmerkkiä mielessä ja oltiin monessa asiassa uuden edessä.  Eikä asiat muutenkaan aina itsessään ole niitä helpoimmin järjestyviä vaikka kuinka tekisi töitä niiden eteen. 

Osa päivistä tuntui matelevan ja halusi vaan vastauksia mieltä painaviin asioihin ja toivoi vaan hyvää ratkaisua. Mutta kaikki ei mene aina niin kuin haluaa. Tai niin nopeasti kun haluaa. 

Alkoi aikalailla uudenlainen arki mitä nyt tulee vanhoilla kotikulmilla käymiseen. Tämäkin vei aikansa, ennen kun tähän tottui ettei ne reissut olleet enää samanlaisia eikä tulisi enää koskaan olemaan. 

Kaikesta muutoksesta huolimatta ja monesta säädöstä sekä tunteiden kirjosta peitto alkoi kuitenkin syntyä pala palalta. Jokainen pala on erittäin uniikki, eikä ihan välttämättä edes samankokoinen, mutta sekin mielestäni kuuluu suurella osalla tämän peiton tarinaan. 

Peitto valmistui lopulta lokakuun loppupuolella ja sain tämän käsiini todella kauniina syyspäivänä. Juuri sellaisena päivänä mitä itse rakastan syksyssä! 

Peitto herätti heti valtavia ja voimakkaita tunteita ja ensin pidinkin peittoa terassilla ainoastaan. Halusin sen nähdä, mutta en kokoaikaa. Halusin ja minun piti käsitellä monta asiaa. 

Kun aikaa hieman kului, otin peiton sisälle ja vierashuoneeseen sohvalle kuten olin sitä suunnitellutkin. Vaikeat ja voimakkaat tunteet ja muistot oli käsitelty ja hyväksytty ja pystyin ottamaan kaikki hyvät muistot ja tunteet peittoon liittyen esiin <3

Asian arkaluontoisuuden vuoksi kerron tämän tarinan nyt näin kulmakivinä, mutta uskon että tarinaan pääsee kyllä sisälle myös näin. 

K I I T O S jos jaksoit lukea tänne asti! <3 

Kun ensimmäistä kertaa otin peiton sisälle ja laitoin sen sängylle hetkeksi aikaa, niin Helmi neiti ihastui peittoon heti ja meni sen päälle nukkumaan. Muistan tämän  hetken kuin eilisen ja se liikuttaa minua edelleen todella <3 Senkin vuoksi tämä peitto, että tämän alkukuun tarinat nivoutuvat hieman yhteen, koska kuten jo monesti todettu, molemmissa asioissa on eletty suuria tunteita. 

Onneksi nyt viime kesän osalta asiat ovat kääntyneet parhain päin ( loppuvuodesta viime vuonna ) ja karvatassunkin osalta on saanut huokaista suurimmasta huolesta ja eteenpäin mennään päivä kerrallaan.

Muistetaan nauttia kaikista pienistäkin hetkistä ihan joka päivä, koska ne ovat lopulta suuria! <3