Alma ♥

 

27.3.2011 - 19.10.2024

En olisi voinut uskoa, että kirjoitan vielä tänä vuonna ja näin pian tänne blogiin myös Alman tarinaa. Elämä on kovin yllätyksellistä ja jokaisesta päivästä on oltava todella kiitollinen. Se on ollut viime päivinä kovin mielessä.

Menetimme muutama kuukausi sitten Alman "siskon" Helmin ja nyt oli Alman aika lähteä todella todella yllättäen. Helmin tarinan voit lukea tästä. 

Helmi ja Alma eivät olleet biologiset siskokset, mutta pelastettu samasta paikasta ja täten viettäneet aivan koko elämänsä yhdessä. Nämä neidit olivat todella tiivis parivaljakko <3

Tytöt tulivat minulle syksyllä 2011 jolloin Alma oli noin puolivuotias ja Helmi 4kk ikäinen. 

Pian meistä tuli sitten perhe isommin kun tapasin mieheni ja siitä lähtien olemme olleet tiivis nelikko <3 Ensin asuimme kahta eri kotia ja tytötkin kulkivat usein kahden kodin väliä ja hienosti jopa bussimatkatkin menivät heidän kanssaan. 

2013 muutimme kaikki Vantaalle ja asuimme useamman vuoden kerrostalo kaksiossa ennen kuin 2020 muutimme nykyiseen paritaloon. Tämä jälkimmäinen muutto on ollut Almalle todella mieluisa, koska hän on aina rakastanut juosta rappusia ja lepäilläkin vaan rappusilla. Alma muutenkin piristyi valtavasti tämän muuton yhteydessä koska tilaa tuli enemmän ja oli monta ikkunaa mistä katsella menoa! 

Alma oli hyvin arka kuten myös siskonsa Helmi. Arkuus kuitenkin näkyi tytöissä kovin eri tavalla. Kun Alma pääsi ulkoilun makuun uuden kodin myötä ihan kunnolla, niin ulkona valjaissa ei pelottanut mikään eikä kukaan varsinaisesti, ellei nyt joku yhtäkkinen kovempi ääni tullut. Kotona sen sijaan jos tuli vieraita, niin oli parempi pysytellä sängyn alla tai saunassa ja tulla tasan sillä hetkellä pois sieltä kun vieraat lähtivät. 

Alma on aina ollut se hieman alistuvampi kaveri ja Helmi johti porukkaa. Siksi Alma varmasti pentunakin aika paljon lepäili ja Helmi johti leikkejä. Tästä syystä sitä tulikin silloin alkuun mietittyä mitä ihmeellisempiä asioita Almasta, kun oli tosiaan harvinaisen rauhallinen. Iän myötä sitten piristyi ja piristyi. 

Alma on viihtynyt aina paljon itsekseen, ehkä myös liittyen tuohon yllä mainittuun. Almalla olikin mitä hassuimpia nukkumapaikkojakin mm. kylppäreiden altaat ja mitä ahtaammat kenkälaatikot niin sen parempi. Alma ei siis juurikaan tykännyt seuroissa nukkua. Viimeisinä aikoina Alma tuli iltaisin käymään sängyssä sanomassa hyvää yötä ja meni sitten omille paikoilleen jatkamaan unia. 

Vuosi vuodelta Alma tykkäsi enemmän ja enemmän että "möyhötään" eli silitellään ja rapsutellaan oikein kunnolla ja samalla hieman leikitään leluilla. Lempipaikat tälle touhulle oli yläkerran aulassa ja eteisen matolla jossa oli aina lempilelut saatavilla. Nämä hetket olivat ihania yhdessä! <3

Almalle tosiaan ulkoilu valjaissa oli todella tärkeää ja uuden kodin myötä siitä tuli joka päiväinen ( useammankin kerran ) tapa aina keväästä pitkälle syksyyn. Tänä kesänä Alma jopa nappasi päästäisen kiinni! Pupuja oli myös kiva käydä iltahämärässä katselemassa syksyn tullen. 

Josko Helmi viihtyi lämpimässä parvekkeella että terassilla, niin Alma sen sijaan viihtyi siellä kylmän aikana ja siellä sai parhaimmat päiväunet juuri silloin. Terassin nurkassa tytöt yhdessä pitivät tarkkaa vahtia syksyisin ja Alma nyt tämän syksyn aikana. Lienikö siellä jotakin hiiren tms. ääniä. 

Punapiste valo oli yksi Alman lemppareista ja sen kanssa vauhtia todella riitti! Se oli todella hitti! 

Alma tosiaan piristyi ja piristyi mitä enemmän ikää tuli, mutta tämä yli pirteys lopulta paljastui n. kuukausi sitten kilpirauhasen liikatoiminnaksi. 

Rehellisesti tämä oli ensin aika shokki Helmin sairauden ja menetyksen jälkeen, mutta kun lääkkeen otto aamuin illoin alkoi sujua paljon odotettua paremmin niin shokki tästä alkoi siirtyä. 

Alma pysyi toki kokoajan pirteänä ja reippaana häntä pystyssä menijänä, mutta sellainen "yli aktiivisuus" joka ko. tautia hyvin kuvaa niin jäi pois ja olo muutenkin rauhoittui ja syöminen tasaantui sekä oksentelu harveni. 

Muutama viikko mentiin siis oikein hyvissä merkeissä, mutta sitten alkoi oksentelu uudelleen ja paljon rajumpana. Tästä sitten käytiin lääkärissä useamman kerran. Almaa tutkittiin paljon ja Alma oli nesteytyksessä myös ja tällä kertaa löytyi alustavasti IBD. Tarkoitus oli alkaa kokeilemaan tuohon soveltuvaa ruokavaliota, mutta siihen emme sitten koskaan ehtineet. 

Alma oli viimeisen päivän ( tuon tutkimusten ja nesteyksen jälkeisen päivän ) kovin vaisu ja poissaoleva ja taas oli edessä matka lääkäriin. Kuitenkin lääkärissä Alma sai jonkin kohtauksen ja mitään ei ollut tehtävissä. Emme voineet uskoa todeksi, että Alma ei ikinä enää palannut kotiin ;( 

Meille jäi Alman tapauksessa monta kysymysmerkkiä, että mitä ja miksi lopulta näin kävi! Olisimme halunneet tottakai tietää lopullisen syyn, mutta siinä järkytyksen hetkellä kovin myöhään alkuyöstä meillä ei ollut voimavaroja lähteä kuljettamaan Almaa, että tämä olisi selvinnyt. Asiaa kuitenkin on koetettu tähän mennessä selvittää hoitaneen tahon kanssa ja nyt on vain hieman arvailuja ilmassa asian suhteen ja lopulliseen tietoon jää varmasti kysymysmerkkejä.  

Alma tuhkattiin kuten myös Helmi ja uurnakin on saatu jo kotiin. Molemmista tytöistä otettiin myös hieman tuhkaa joka on sydämen muotoisissa kaulakoruissa. <3

Almassa tosiaan riitti vauhtia ja hän olikin meidän vauhtimimmi. Joten näin ajatellen Alma lähti tyylilleen uskollisena, nopeasti. 

Meillä on iso ikävä molempia tyttöjä! <3 <3 

P.S. Jos jollain on ko. kissan sairauksiin liittyviä kysymyksiä niin autan mielelläni parhaan mukaan!