torstai 28. helmikuuta 2019

Helmikuun hetkiä



Helmikuu viheltelee jo loppuaan. Nopeasti tämä ( lyhyt ) kuukausi meni, ja on aika toivotella maaliskuu tervetulleeksi. Niin ja hei, virallisesti kevätkin maaliskuun myötä! 

Mitä sitten jäi helmikuusta mieleen? 
Ensimmäisenä varmasti ikävä kyllä aivan kamala influenssa kovine jälkitauteineen, joka kaatoi meidät molemmat sängynpohjalle useammaksi päiväksi. 
Sää muuttui myös uskomattoman aikaisin keväisemmäksi ja vaikka sitä lunta ehti tulla ja tulla, niin kummasti ne lumet on kyytiä saaneet jo! 
Helmikuussa oli myös mukavia pieniä ( juhla ) hetkiä, ja oli mukava leivoskella talvipäivien kunniaksi uudessa keittiössä. 
Myös eräs kauan kauan mieltä painanut asia nytkähti liikkeelle, ja olo on siitä kovin helpottunut. 
Helmikuun aikana kotia koristi useampi tulppaanikimppu, mutta lemppareihin kuuluvat jaloleinikit ja magnolian oksat ovat myös saapuneet kukkakauppoihin eli ihanaa vaaleanpunaista loistoa ollut näiden myötä. 

Maaliskuu alkaakin kivasti, koska loma jo kolkuttelee nurkan takana. Itse aloittelen hieman aikaisemmin vapaiden myötä lomaa ( ensi viikolla ), ja seuraavalla viikolla sitten lomailemme yhdessä. 

Tälläisissä tunnelmissa sitten otetaan maaliskuuta vastaan! 

Iloista helmikuun viimeistä päivää kaikille! <3 

P.S. Arvonnan voittaja ( anonyymi ) Johanna ei ole vielä ilmottautunut, arvon alkuviikosta uuden voittajan jos en saa ensimmäistä voittajaa kiinni siihen mennessä! :) 

perjantai 22. helmikuuta 2019

Villasukkia ja kukkia + arvonnan voittaja



Ihanaa perjantaita kaikille! 

Täällä on heräilty vapaapäivään hymyhuulilla. Hymyyn on montakin syytä juuri t ä n ä ä n! 
Ensinnäkin äärettömän kova flunssa alkaa vihdoin olemaan muisto vain, ja onhan tämä vapaapäiväkin aivan upea juttu! Eilinen aurinko kera pienen pakkasen oli myös joku superi juttu, ja samaa aurinkoa on luvattu tällekin päivää, joten iso peukku sille! 

Eilinen oli myös muuten upea päivä kaikinpuolin, joten tähän viikon viimeiseen arkipäivään on hyvä hypätä näillä ajatuksilla. 




Tässä talvella kerran ollessani äitini kanssa ostoksilla, löytyi oikeastaan aivan sattumalta niin keväisen ihanaa lankaa, jota en vaan voinut vastustaa. 

Niin... ei ne puikot vielä(kään) pysy täällä käsissä, mutta äitillä onneksi sitäkin paremmin. Joten ihana äitini sitten kutoi paritkin aivan ihanat keväiset villasukat minulle. 

Viime viikonloppuna sukat sitten kotiutuivat, ja voi kuinka tämän viikon olen näistä sukista nauttinut. Kuinka ihana nämä on vetää illalla jalkaan, ja unikin tulee niin hyvin sukat jalassa.




Eilen töiden jälkeen kipaisin hakemassa vapaapäivän kimpun kukkakaupasta, ja siivouksen jälkeen olikin ihana laittaa tuoreet kukat maljakkoon. 
Jälleen on aivan ihanien jaloleinikkien aika, ja tämähän kuuluu itselläni niihin aivan lemppareihin. Tällä kertaa löytyi vielä oikein jumbo koossa, ja voi oi tuota väriä! 

Vielä tähän loppuun muutama sana arvonnasta!

Ensinnäkin iso iso kiitos kaikille osallistuneille, ja kiitos ihanista ystävä ajatuksista! <3 Ajattelin koostaa jonkinlaisen oman postauksen näistä, koska niin ihania ajatuksia sieltä nousi. Kommenttejanne oli aivan ihana lukea, kiitos siis vielä! 

Arpakone on pyörinyt, ja voittajaksi nousi:

* (anonyymi ) Johanna

Lämpimät onnittelut sinulle! <3 Laitathan s.postia niin palkinto lähtee matkaan? 



Tähän loppuun vielä voittajan ajatus ystävästä:

"Vaikka olisi pidempi aika viime näkemisestä, juttu jatkuu siitä minne viimeksi päättyi ja, vaikka välimatka olisi pitkäkin, tietää hänen olevan puhelinsoiton päässä, jos tarvitsee tukea <3"



torstai 14. helmikuuta 2019

Ystävänpäivä + arvonta



Ihanaa ystävänpäivää kaikille teille blogini lukijoilleni! <3 

Niin se on jälleen vuosi kulunut, ja on jälleen ystävänpäivän aika. Helmikuu on kuukausista ehkä herkullisin, ja suloisin, mahtuuhan tähän kuuhun monta pientä juhlanaihetta. 




Blogini ehti täyttämään vuosia tammikuun lopulla, peräti 7 blogi vuotta tuli täyteen silloin! 
Kylläpä se on aika rientänyt, ja paljon on blogin historiaan mahtunut. Kaksi eri kotia, lukematon määrä sisustelua, herkku reseptejä, tuunattu on myös sitä sun tätä, ja välillä on kurkistettu myös erilaisiin matkakohteisiin. 

Tässä vaiheessa haluaisin esittää myös lämpöisen kiitoksen kaikille teille blogini lukijoille! <3 Kiitos, että olette siellä ja ilahdutatte myös kommenteilla! 

Mielessä kävi järjestää arvonta synttäreiden aikoihin, mutta venytin pari viikkoa ja arvonta sopii loistavasti nyt yhdistettäväksi tähän tärkeään päivään. 




Yhdessä ihanan MARI-A:n kanssa päätettiin järkätä teille ihana lahjakortti arvonta! 

Palkintona on 30€:n lahjakortti tähän ihanaan putiikkiin, josta löytyy mm. aivan ihania Marimekon kevään uutuuksia, joita ainakaan allekirjoittanut ei voi vastustaa! 
Unikko on hurmannut täysin itseni tuolla ihanalla kevään värillään, vaikka kyseinen kuosi on muuten hieman taka-alalla ollut itsellä tovin aikaa. Tätä kuitenkaan en ole voinut vastustaa, ja tämä väri on vallannut kevät kotia niin astioilla, kuin tyynyilläkin. 
Myös ihanasta siirtolapuutarhasta on tullut upea 10v juhlaväri, joten kannattaa ehdottomasti kurkkia kauppaan! :) 

Näin ystävänpäivänä, olisi ihana kuulla, että mikä sinulle tekee ystävästä tärkeän? 
Arvonta alkaa NYT, ja kestää 20.2 asti. 
1 arpa // osallistuja. 

ONNEA KAIKILLE ARVONTAAN! <3



maanantai 11. helmikuuta 2019

Tule hyvä kakku





Parempi myöhään kun ei milloinkaan, vai mitenkä se meni? 

Ennen Runebergin päivää some alkoi täyttyä erilaisista versioista joilla juhlistaa tätä päivää. Ja koska lapsuudesta asti meillä on herkuteltu näin helmikuun alkuun perinteisillä tortuilla äitini tekeminä, niin olen itse jatkanut tätä perinnettä jo useamman vuoden. Tänä vuonna kuitenkin innostuin kokeilemaan myös itse erilaista versiota tortuista. 

Tämä kakku syntyi oikeastaan monestakin eri ideasta, ja lopun kaiken siitä tuli sitten ihan oma sovelluksensa. 

Pohja

n. 200g ( gluteenittomia ) kaurakeksejä 
n. 50g voita
( hasselpähkinä rouhetta )

Täyte

1 prk tuorejuustoa
1 prk maustamatonta rahkaa
1½ prk kuohukermaa
3 liivatelehteä 
hasselpähkinä rouhetta

Koristeluun

vadelmahilloa
vadelmia


Kakku onnistui oikein hyvin, ja siitä tuli oikein hyvä versio Runebergin päivään, mutta miksipä tämä nyt ei sopisi päivään kun päivään jolloin kakkua tarvitsee :) 
Onneksi kakkua ehdittiin maistamaan ennen kun koti muuttui sairastuvaksi, eipä nimittäin ole muutamiin päiviin ole ollut makuaistia, josko niin maittiakaan. 

Loppu kakusta pääsi vielä pakkaseen, ja se napataan seuraavan kerran mukaan kun mennään vanhoille kotikulmille. Kakku maistuu sitten uudelleen varmasti! 

Täällä jatketaan(kin) vielä sairastupailua, ja nyt vielä tuplasti kun murukin sai tämän sitkeän influenssan minulta. Voi kuinka seinät jo alkaakaan kaatua päälle! Lepo on kuitenkin paras lääke, ja nyt täytyy vielä malttaa. 

Iloista uutta viikkoa kaikille! 

P.S. Tällä viikolla luvassa mukava yllätys, pysykäähän kuulolla! <3



lauantai 9. helmikuuta 2019

Lepoa ja lunta lisää



Täällä on viime päivät vietetty sohvan ja sängyn väliä kulkien. Juotu lukematon määrä kuumaa juomaa, ja nukuttu ( pitkiä ) päikkäreitä. Hurja influenssa nyt ( lopunkaiken ) saapui kylään, ja vei kyllä olon niin huonoksi että en kyllä moista muista kokeneeni. Nyt ehkä uskallan sanoa, että valoa hiukan tunnelin päässä näkyy, ja eiköhän sitä tästä taas päästä terveiden kirjoihin. 

Vapaa viikonloppu ja suunnitelmat vaihtuivat nyt heitosta leppoisaan kotoiluun. Onneksi suunnitelmia voi aina tehdä uusia, ja toteuttaa seuraavassa hyvässä hetkessä. 

Sohvalla levätessä olen katsellut välillä hiljalleen, välillä vähän reippaamin tullutta lunta. Ja voinut vaan ihmetellä kuinka suuri määrä lunta tälle talvelle onkaan saatu! Itse en laita tätä ollenkaan vastaan, ihana kun talvella on talvi, mutta kyllä sitä toki nyt jo aika reippaasti on :) 

Tähän loppuun haluaisin esittää vielä ison kiitoksen viime postaukseen kommentoineille! <3 Kuinka ihana onkaan lukea kauniita ja kannustavia kommenttejanne! Olen lukenut niitä moneen kertaan ja ajatuksella, ja todella kiitollinen tsempeistä! <3

Leppoisaa lauantaita kaikille! <3

perjantai 1. helmikuuta 2019

Tammikuun tärkein hetki




Ihanaa alkanutta helmikuuta! 

Pitkä tammikuu on nyt takana. Edessä lyhyt helmikuu.
 Vuosi ei kaikinpuolin ihan parhaimmilla mahdollisilla tavoilla ole alkanut, joten hiljainen toive olisikin että helmikuu voisi olla rauhallisempi. 

Tottakai tammikuu sisälsi paljon myös hyviä ja onnen hetkiä, joista jokaisesta olen enemmän kun kiitollinen. Mutta, elämä kun ei ole kuitenkaan pelkkää iloa ja onnea niin myös niitä raskaita hetkiä koettiin tammikuussa. 

Tähän postaukseen halusin nostaa yhden todella suuren asian eiliseltä, viimeiseltä päivältä tammikuuta joka kuitenkin kruunasi tammikuun parhaimmalla mahdollisella tavalla. 

Sitä ennen kuitenkin hieman viikon kuulumisia... 





Tiistai iltaa vietettiin eläinsairaalassa meidän rakkaan toisen karvatassun kanssa. Hän oli kaikinpuolin virkeä oma itsensä, mutta jotain kummallista käytöksessä kuitenkin oli, joten varasimme ajan varmuuden vuoksi. 

25v olen itse elänyt kissojen kanssa, ja kaikeksi onneksi kaikki kissat  jotka minulla ovat olleet, ovat säilyneet todella terveinä, joten lääkäreiltä on hyvin vältytty. Joten tässä vaiheessa on varmasti sanomattakin selvää, että jännitys oli suuri mennessämme sairaalaan. 

Kaikki näytti alkuun oikein hyvältä, eikä reippaasta karvatassusta löytynyt mitään poikkeavaa. Päätettiin kuitenkin ottaa verikokeet samalla reissulla, ja vaikka olin jo ehtinyt huokaista helpotuksesta niin hieman liian aikaisin. 

Verikokeet näyttivät munuaisarvot todella hurjiksi, joten diagnoosina oli krooninen munuaisten vajaatoiminta. Tähän suurin apu on hyvin tarkka ruokavalio, jonka kanssa nyt opettelemme uutta arkea. Oman haasteensa tähän tuo toinen karvatassu, joka ei saa syödä näitä ruokia, joten vielä hieman hakee uudet ruokailutottumukset täällä paikkaansa. Onneksi ruoka maistuu kuitenkin oikein hyvin, vaikka todella ronkelista kissasta onkin kyse. Tämä oli iso helpotus. 

Rakkaalle karvatassulle reissu oli luonnollisesti myös todella raskas, ja seuraava päivä menikin pitkälti sängyn alla oleillessa. Itsellänihän huoli kasvoi kasvamistaan, koska ei moinen käytös neitiin sovi. Kuinka sitä alkaakaan vaistomaisesti tarkkailla jokaista elettä, ja liikettä jne. tälläisessä tilanteessa! 

Loppu illasta päätin kuitenkin, että on pakko rauhoittaa mieltä ja antaa vain aikaa nyt. 




Torstai aamu alkoi selvästi pirteämmissä merkeissä, ja ruoka maistui hyvin ja hieman neiti jaksoi jo leikkiäkin. Edelleen pidin mielessä, että nyt on vaan jaksettava antaa aikaa, että kisumme olisi taas oma reipas itsensä. 

Ennen kun petasin sängyn menin hetkeksi vielä lepäämään. Ei mennyt kauaakaan kun kisu hyppäsi sänkyyn, tuli puskemaan ja alkoi kehrätä iloisesti! <3 
Tämä hetki oli vain jotain niin suurta, että onnenkyyneleiltäkään ei voinut välttyä! Tämä hetki, joka on aikaisemmin ollut itsestäänselvyys, oli nyt tammikuun paras hetki <3 

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...