Helmi ♥

 

Viime blogi päivityksen jälkeen on tapahtunut paljon. Liian paljon. 

Kirjoittelin viimeksi tärkeästä peitosta jonka äitini meille teki. Aihe kulki aasin siltaa yhdistyen myös heinäkuun kuulumisiin ja meidän rakkaaseen karvatassu Helmiin. Silloin kaikki näytti vielä hyvältä. Kuinka nopeasti kaikki voikaan kääntyä. 

Helmi 2.5.2011 - 21.7. 2024

Helmi sairasti munuaisten vajaatoimintaa reippaat viisi vuotta. Muistan edelleen kuin eilisen päivän kun sattuman kaupalla me saimme tuon diagnoosin Helmille ja maa mureni jo silloin. Aihe oli itselle ihan vallan uutta ja alkukäsitys aiheesta liian raju. En voinut uskoa silloin, että pelkällä ruokavalio hoidolla saisimme elää vielä reippaat viisi vuotta yhdessä onnellisesti <3 

Kaikki kuitenkin muuttui yks kaks reippaat kolme viikkoa sitten kun Helmi alkoi oksennella ja ripuloida. Lääkäri reissuja ehdittiin tehdä kaksikin ja tutkimuksia todella paljon. Mitään hälyyttävää ei silti löytynyt. Ainoastaan munuaisarvot olivat todella koholla. Sairaus oli varmasti vaan edennyt. 

Helmi kuitenkin toipui päivä päivältä lääkärikäyntien tuomasta pelosta ja lääkkeistä ja piristyi silmin nähden. Helmin oma ihana luonne tuli esiin enemmän ja enemmän ja ruokakin alkoi maittamaan taas kohtuu hyvin. Kuinka nämä hetket toivatkaan onnen kyyneliä poskille, koska oli jo pelätty pahinta. 

Kaikki kuitenkin kääntyi yhtä nopeasti takaisin huonompaan suuntaan. Ruoka ei enää niin maittanutkaan ja uni oli tärkeää. Painoa putosi todella paljon. 

Meidän oli tehtävä sydäntä raastavan vaikea päätös. 

Helmi oli persoona isolla peellä. Helmin kanssa pystyi keskustelemaan ja Helmi oli läsnä aina. 

Helmi oli aivan ihana hoitaja kun olit itse kipeänä. Se lämpö ja viereen tulo ja kehräys. Ei lisättävää.

Helmi kuului meidän arjen askareisiin aina. Parasta hommaa Helmin mielestä oli ehdottomasti lakanoiden vaihto. Siinä piti olla aina mukana. Lopuksi oli aina mukava keinua peiton sisällä! Myös sängyn petaaminen ja illalla avaaminen kuului Helmin vakio askareisiin. 

Helmi rakasti juoda niin keittiön kun kylppäreiden vesihanoista. Viime vuosina neiti ei enää itse halunnut hypätä näihin, mutta hienosti osasi pyytää kun halusi juomaan. 

Varsinkin aamutouhuihin kuului tv:n katselu ja youtubesta lintukanavat! Tämä oli huippu juttu!

Helmi rakasti jos hänen kaverikseen mentiin päiväunille, voi sitäkin kehräyksen määrää. 

Kun olimme itse saunoneet niin Helmi tuli usein ottamaan jälkilöylyt. Helmi rakasti lämpöä. 

Kun kevät alkoi koettaa niin Helmin löysi varmasti parvekkeelta tai terassilta masu pystyssä ottamassa aurinkoa. Iltaisin kun aurinko kääntyy makuuhuoneen suuntaa niin sama jatkui sängyllä. Aurinko oli iso juttu Helmille! <3 

Jos kellosta tai vaikkapa puhelimesta tuli varjo seinälle niin sitä piti jahdata aina! Sen Helmi näki vaikka unissaan ja heräsi jahtaamaan niitä. 

Kukkien kastelu oli myös oikein mukavaa puuhaa ja mukava oli jos vettä sai hieman maistaa samalla!

Alma-sisko oli tärkeä leikkikaveri Helmille päivittäin. Tytöt eivät enää viime vuosina nukkuneet yhdessä, mutta leikkejä riitti yhdessä ja pusuja vaihdettiin usein. 

Helmin kanssa ehdittiin reissata paljon. Pienenä neitinä Helmi kulki muutamia kertoja bussilla Tre- Vantaa väliä ja jaksan vieläkin ihmetellä kuinka hienosti nuo matkat menivätkään meillä yhdessä! 

Mummula oli Helmille todella rakas paikka ja siellä riitti tilaa leikkiä ja ihmetellä kaikkea. 

Mökillä Helmi myös viihtyi hyvin ja siellä sai elämänsä ensimmäisen ja viimeisen hiirenkin pyydystettyä hieman kuin salaa! Kyllä ne sisäkissatkin osaavat. 

Hotellissa olemme myös olleet pari kertaa ja alkujännityksen jälkeen kaikki on mennyt hienosti. 

Muutamalla muullakin mökillä Helmi matkusti mukana reippaasti. 

Helmi ehti asua kolmessa eri kodissa meidän kanssa ja viimeisin ( nykyinen koti ) oli kyllä paras paikka portaineen ja isoine ikkunoineen josta katsella ulko elämää. 

Helmi viihtyi vaihtelevasti ulkona valjaissa, välillä se oli oikein mukavaa mutta yleensä arkuus vei voiton. 

Viimeinen kuva on muistaakseni vuodelta 2012 ja Helmi on siinä noin vuoden vanha. Tämä kuva on jostain syystä ollut aina todella tärkeä itselle ja mm. instassa se on tullut jaettua usein. Siinä kuvassa Helmi on niin utelias ja innokas itsensä. 

Kova ikävä meillä on <3 <3 <3