Tuleeko meille uusia kissoja vielä?

 

Kuinka nopeasti onkaan vuosi voinut kulua?

Nyt tulevana maanantaina tulee kuluneeksi tasan vuosi kun meidän piti tehdä ihan äärettömän raskas päätös rakkaan Helmin kohdalla, päätös jota olimme jo pelänneet etukäteen emmekä voineet uskoa kuinka paljon raskaampi se lopulta olikaan.

Helmi ehti sairastaa munuaisten vajaatoimintaa reilut viisi vuotta jotka sujuivat viime kevääseen asti todella hyvin ruokavalio hoidolla, mutta sitten alkoi hidas alamäki ja lääkärireissuja kevään // kesän aikana ehti kertyä useampi ennen kuin lopulta selvisi, että munuaiset olivat niin lopussa. 

Helmi oli persoona isolla peellä ja arjessa kaikissa touhuissa mukana. 

Helmin tarinan voit lukea kokonaan täältä <3

Meille kaikille ( myös Alma kissalle ) oli kovin uutta kun kotona oli niin iso aukko sen jälkeen kun Helmiä ei enää ollut. Uuteen arkeen astuminen hieman jännitti, mutta se oli vaan tehtävä. 

Mietimme jo Almalle kaverin ottamista, mutta kukaan taho ei suositellut vanhalle kissalle nuorta kaveria, joten meidän oli hyväksyttävä tämä asia. 

Alma alkoi hiljalleen muuttua käytökseltään kun jäi ainoaksi kissaksi. Kaikille muutokselle oli kuitenkin luonnolliset selitykset, emmekä osanneet olla huolissaan neidistä. Alma sai myös nyt paljon enemmän luonnollisesti huomiota yksin ollessaan. Ikää kuitenkin oli Almalla myös se 13, joten päätettiin viedä Alma tarkastukseen kaiken varalle. 

Onneksi veimme, nimittäin pahin pelkomme kävi toteen ja Almalla todettiin kilpirauhasen liikatoiminta. Tämä ikävä sairaus siis selitti oikeastaan kaikki voisiko sanoa "positiiviset" oireet, eli pirteä ikäisekseen onkin tämän taudin paras kuvaus! 

Alkoi lääkehoito x 2 päivässä ja vaikka tämä sujui yllättävän hyvin niin oli se kuitenkin stressaavaa ja mielessä oli vain, että koskahan sairaus saadaan tasapainoon. Tuli reilu parin viikon erittäin hyvä aika ja lääke alkoi vaikuttamaan, mutta sitten tuli yks kaks romahdus. Alma jolle ruoka oli koko elämän ihan kaikki kaikessa, niin ruokahalu katosi ja Alma oksenteli paljon. Jälleen oli edessä uusi lääkärikäynti ja alustavasti löydettiin IBD, johon olisi ollut melkoisen tarkka ruokavalio hoito. Tähän emme sitten koskaan kunnolla ehtineet koska Alman kunto romahti totaalisesti aivan yllättäen ja mitään ei ollut tehtävissä. 

Alman tarinan voit lukea kokonaan täältä <3

Menetimme tosiaan nämä meille aivan äärettömän rakkaat tytöt kolmen kuukauden sisällä molemmat. Asiaa on edelleen tässäkin vaiheessa varsin vaikea käsittää ja hyväksyä. 

Tuolloin elettiin lokakuuta ja kysymykseen tuleeko meille uusia kissoja oli "helppo" vastata että joskus ensi vuonna sitten. Ajatus oli jopa, että talviloman aikaan voisi ajatella, että ottaisimme uudet kissat ja ehtisimme aloitella uutta arkea siinä rauhassa. 

Mutta ei sen aika ollut vielä talvilomalla, ja nyt kun tulee juuri vuosi täyteen Helmistä, niin vieläkään ei tunnu että aika olisi valmis. 

Sen tiedän, että joskus uusien kissojen aika ihan varmasti on. Vaikka se nyt tuntuu edelleen näiden kokemusten jälkeen mahdottomalta, niin kyllä sen aika vielä tulee. Nyt tarvitsee vaan odottaa ja mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Ei voi kiirehtiä. Vielä ovat haavat sen verran auki, että nyt on vaan annettava ajan kulua ja varmasti tilanne muuttuu jonain päivänä. 

Iso ikävä meidän rakkaita karvatassuja! <3 <3