Syksy alkaa olemaan mennyttä, ja täällä Etelässäkin odotetaan sitä ihanaa lumipeitettä maahan. Pohjoisemmassa tästä ihanuudesta on saatu jo nauttia, toivottavasti täälläkin pian pysyvästi. Valoisa aika on niin lyhyt päivisin, vielä jos kohdalle osuu kunnon sadepäivä. Vaikka ei sillä, näissäkin on omat hyvät puolensa, mutta kyllä sitä valoisuutta mitä lumi mukanaan tuo niin kaipaan.
Yksi päivä metsälenkillä nappasin kattaukseen mukaan viimeisiä Pihlajanoksia. Hiukan jo karun näköiset oksat sopivat täydellisesti tuomaan pisteen iin päälle, Illalla meinasin heittää oksat pois, mutta iskinkin ne Aalto maljakkoon, ja ihastuin! :-)
Karut oksat, hiukan sikin sokin maljakossa = oikein nätit.
En ole vieläkään raaskinut näitä pois heittää. Kertokoon nämä myös pienesti lähestyvästä joulusta, ja antakoon sen ensimmäisen pienen punaisen pisteen ;-) Samalla nämä ovat viimeinen muisto tästä menneestä syksystä.
Alkusyksystä hain metsästä isommalti Pihlajanoksia lehtineen kotiin. Mutta nyt näitä katsoessani, melkein tykkään tästä karusta versiosta enemmän, niin hassua kun se onkin. Joskus tälläinen voi näköjään yllättää positiivisesti.
Samalla haaveilen isoista oksista isompaan maljakkoon, ja maljakko lattialle. Mutta, se saa toistaiseksi pysyä haaveissa. Kissaneidit ovat kaikkien oksien perään hiukan liikaa, joten pidellään näitä pienempiä oksia vain korkealla :-D
Huomena olisi vapaapäivä tiedossa, tänään vielä puurretaan töissä!
Teille kaikille ihanille lukijoille toivottelen hyvää Isänpäivä viikonloppua! <3
-tile.jpg)