Koko syksyn olen odottanut että pääsisin kuvaamaan kaunista kirpaksakkaa aamua. Usein kauniit aamut on sattunut työ aamuiksi, ja kerran jos toisen olen ajatellut että missä kaikkialla olisi kaunista kuvattavaa, ja sisukkaasti olen samalla odottanut että eiköhän se vapaapäivällekin osu jokin kerta.
Ja sattuihan se. Toissa viikonloppuna maalla oli nimittäin mitä kaunein pakkas aamu. Mittari kohosi peräti -6 asteeseen, ja kylläpä se todellakin tuntui kylmältä näin yllättäen! Tätä hetkeä oli kuitenkin odotettu, joten ei muutakuin kamera käteen ja kuvaamaan! :-)
Merta edemmäs ei tarvinnut lähteä kalaan, nimittäin läheltä löytyi kaikkea kaunista ikuistettavaa. Ruska alkoi vedellä viimeisiään, mutta ihana aurinko ja pakkasen tuoma kauneus luontoon oli niin ihailtavan kaunista.
Hymyssä suin kuljin pitkin pihaa, ja kamera sai laulaa reippaasti! :-)
Nyt on tätä ihanaa syksyä tullut ikuistettua pakkasaamun osalta, sekä sateisamman aamun, mutta kauniin ruskan osalta. Kuvia pitäisi laittaa myös kehitykseen, niitä olisi taas aika määrä. Ja sanottakoon samalla että sitäkin suurempi määrä odottaa albumiin laittoa. Mikä ihme siinä onkin että sitä vaan ei tahdo saada aikaiseksi! :-D
Kyllä valokuvaus on vaan mitä mahtavin harrastus. Aina on uutta opittavaa, koskaan ei ole valmis. Tämä on yksi hienoimpia asioita tässä.