Rempseää sunnuntai huomenta!
Toinen vapaapäivä, ei suurempia aikatauluja, yhteistä aikaa = hyvä päivä.
Tästä se sunnuntai lähtee liikkeelle.
Miten minusta tuntuu, että olen kokoaika enemmän ja enemmän varsinainen kotihiiri?! Viihdyn enemmän ja enemmän kotona, ja usein oikein odotan sitä hetkeä että pääsen k o t i i n. Koti on turvasatama kaikelle, täällä on yksinkertaisesti hyvä olla.
Voiko joku muukin allekirjoittaa samanlaisia tunteita? :-)
Vielä muutama vuosi sitten en ihan samoin ajetellut, vaikka tottakai omakoti on ollut aina todella tärkeä paikka. Kenties se "kuuluisa" ikäkin tekee tähän osansa, mutta näinhän se menee, elämä tuo tälläisiä erilaisia käänteitä joita ei aina ennalta osaa arvata. Joskus jopa saattaa jonkin asian kieltää täysin, ja muutaman vuoden päästä asia on aivan toisin. Tähän siis pätee hyvin: never say never.
Tänäänkin aijon nauttia tästä vapaapäivästä mm. k o t o n a oleillen, ja pienistä asioista iloiten ihanassa seurassa.
Asia josta epätasaisen tasaisesti olen myös täällä blogissa kirjoitellut, pienissä asioissa on iso ilo. Jokaisesta hetkestä kannattaa nauttia!





