Ei mennyt ihan kuin Strömsössä....

Ei ihan tavallinen vapaapäivä tuo viime perjantai.... eikä edes perjantai 13.päivä! :-D

Mistä kaikki sitten lähti liikkeelle? 

Heräsin tapani mukaan ajoissa. Tein blogi kierroksen aamiaisen yhteydessä, ja samalla pyöräytin yhden koneellisen pyykkiä. 

Tämän jälkeen pakkasin laukun, puin lämpimästi päälle sekä kaivelin pyöräilykypärän talvisäilöstä esille. Tänään pyörä lähtee liikkeelle talven jälkeen, ja polkasen käymään Sellossa ruokakaupassa että yhdessä lemppariliikkeessäni Indiskassa.

No mutta, lähdön hetkellä en löydä kotiavaimia mistään. Tutkin kaikki paikat, mutta turhaan. Avaimet eivät tule vastaan. Kun oikein muistelen, niin mielessäni käy että ne olisi jäänyt autoon, lokeroon missä niitä välillä säilytän. Auto ei tietenkään ole kotona, vaan muru on mennyt sillä töihin. Lämpöiset vaatteet päällä ( ja kova into päällä! ) soitan murulle ja kysyn mahtoiko huomata avaimiani autossa. No, ei tietenkään osannut sillä silmällä katsoa. 

En anna periksi vaan kaivan äkkiä reittioppaan esille, ja katson kuinka pääsisin bussilla hakemaan avaimia autosta. Yllätyn ( ja ilahdun ) kun pääsen yhdellä bussilla ja hetken kävelyllä paikan päälle. Bussikin lähtee pysäkiltä pian, joten lähtövalmiina otan nopean lähdön, ja kun painan oven kiinni perässä, tajuan että bussikortti on toisessa laukussa. 

Onneksi sattuu olemaan käteistä matkassa ( yleensä maksan aina kortilla! ) ja iloisena annan kuljettajalle setelin ( vain muutama kolikko pussissa ). Kuljettajalla ei ole antaa vaihtorahaa, ja antaa minun mennä poikkeuksellisesti ilmaiseksi. 

Pysäkki pysäkiltä seuraan tarkkaan, että osaan jäädä oikeassa paikassa pois ( olen todella huono suunnistaja! ). Tämä onnistuukin hienosti, ja tovin kävely matkan päästä olen perillä. 

Avaimet tottavie oli autossa, ja muutama lisä kolikkokin löytyy. Nyt pääsisin vihdoin päivän suunnitelmiin kiinni. 

Olen pysäkillä ajoissa, ja lasken kolikot. Ihan totta, 5senttiä puuttuu! :-D Räntää sataa ja tuulee, päätän jatkaa vielä pari pysäkkiä eteenpäin kun bussia hetken joutuisi odottamaan ja suoraa menevä bussikin oli juuri mennyt aikataulun mukaan.

Kun pääsen pysäkin ohi, ja katson taakse niin huomaan että tämä bussi joka menisi suoraan Selloon, menikin juuri siinä. DÄM! 

Seuraavalle pysäkille jään odottamaan, ja hyppään bussiin ja tarjoan jälleen seteliä. Tämäkin kuski sanoo, että hänellä ei ole vaihtorahaa, mutta hiukan empii että kuinkas nyt. Päästää kuitenkin minut matkaan. 

Tutulla alueella pääsen vaihtamaan bussia, ja viimein pääsen Selloon. 

Olen kuin uitettu koira, mutta kaikki tämä sekamelska vaan huvittaa! :-D 

Pääsin kotiin, ja laitoin kynttilät palamaan ja sämpylä taikinan kohoamaan. Olen tyytyväinen tähän vapaapäivään kaikesta huolimatta! :-) 

* Kaikki kuvat matkan varrelta kännykällä räpsittyjä!