Merkityksellinen

Kun ikää tulee lisää ( iik, tänä vuonna pyöreitä! ) , olen huomannut että monista esineistä tulee merkityksellisempiä itselle, kuin mitä ne oli nuorempana. Vaikka olenkin kova shoppailemaan, ja kaipaan vaihtelua piensisustuksen osalta useinkin, huomaan että olen tässä kuitenkin hieman "rauhoittunut". Tietyistä esineistä on tullut niitä merkityksellisiä sekä tärkeitä, eikä niitä niin vaan henno laittaakaan kaappiin piiloon.

Ei täällä kuitenkaan sama järjestys liian pitkään pysy ( tietenkään! ), mutta vaikka huoneesta toiseen vaihtaminenkin jollakin esineellä tuo sitä mukavaa vaihtelua. Tämä esine voi juuri olla se tärkeä.

Mikä sitten tekee jostakin esineestä merkityksellisen?

Niin, siihen on varmasti jokaisella meistä ihan oma vastauksensa. Ja joka esineellä voi olla jopa ihan eri syy miksi siitä tulee ajan mittaan kovinkin merkittävä. 

Omalla kohdallani olen huomannut muutaman vuoden aikana kuitenkin yhden syyn, minkä takia itselle jostakin esineistä tulee erityisiä. 

Se ajankohta, tai se henkilö kuka on silloin mukana, kun olen ostamassa jotakin tekee itselle hyvinkin arkisestakin kiposta paljon merkityksellisemmän. 

Hyvän esimerkin löydän viime alkusyksyltä. 

Olin käynyt Iskussa muutamia kertoja ihastelemassa ihanasti patinoitunutta lyhtyä. Kuitenkaan en raaskinut sitä ostaa millään kerralla. Lyhty oli kuitenkin mielessä silloin tällöin, ja ajatuksena että se joskus kuitenkin kotiutuisi. Yksi kaunis sunnuntai ilta lähdettiin pyöräilemään ihanaan ilta aurinkoon, ja poikettiin myös samalla Iskussa. Ajattelin että haluan näyttää lyhdyn myös murulle. No, sillä reissulla se ostopäätöskin syntyi. 

Tuo kaunis ilta ja ihana pyörälenkki, kera ihanan seuran rakensi siis sille lyhdylle paljon kivemman tarinan kuin mitä se olisi ollut jos olisin itsekseni sen ostanut vaan joskus. 

Kuvissa vilahtaa mitä viehättävin uusi tarjotin. Tuo on sellainen tarjotin jota olen muuten Iskussa myös käynyt muutamaan otteeseen ihastelemassa. Setissä on ollut kuitenkin 3 tarjotinta ( eri kokoisia ), ja ihan edullinen setti ei ole ollut joten ihasteluksi se on sitten jäänyt. 

Talvilomalla kun olin lähdössä ihanasta vanhasta kotikaupungista kotiin, ja ystäväni oli minua saattamassa ( haikeissa tunnelmissa! ) bussille ja aikaa oli vielä hyvin niin tehtiin kierros Iskussa. Kun päästiin tarjouspöydän luokse en ollut uskoa silmiä kun näin samaisen setin odottavan siinä ihan selvästi minua! Tarjottimet myytiin erikseen, ja nappasin heti kaksi mukaan, hintaa ei ollut kun pari euroa per tarjotin. Olispa muuten pitänyt ottaa se kolmaskin... ;-) 

Jo kotiin tultua, ja laukkuja purkaessa tunsin että tarjottimista tulee itselle hyvin merkitykselliset. Se hetki missä ne oli ostettu, ja se seura tekivät näillekin ihanan tarinan. 

Pääsiäis kattausta tehdessäni kaivoin tämän isomman tarjottimen ensi kertaa esiin, ja heti muistin kun eilisen päivän tuon hetken. Hymyssä suin aloin laittamaan asetelmaa ruokapöydälle, ja samalla muistelin meidän mukavia päiviä! <3 

Tunnistatko itse tämän samaisen tunteen, kuinka jostakin esineestä tulee tärkeä? 

P.S. Pääsiäiskukkia laittaessa kotiin, paksu paperi jota olen käyttänyt paljon näiden ympärillä tuntui jo hiukan raskaalta näin kevään edetessä. Olin kuitenkin säilyttänyt hiljattain ostamistani kengistä ( kauniin ) ja hyvin ryppyisen paperin ja kietaisin narskun sen  ympärille!