Lempikuvani: kesäkuu

Kesäkuu lähentelee loppuaan. Ensi viikolla on aika sanoa heipat kesäkuulle ja ottaa vastaan ( lämmin ja kaunis ) heinäkuu. Puolet vuodesta on vilahtanut nopeaan. Ja kyllähän se näin menee, että tämä loppu puolikas juoksee vähintäänkin yhtä nopeaa. 

En ole varmasti yksin ajatukseni kanssa, joka odottaa heinä ja elokuultakin kaunista ja lämmintä. Ja ihan varmasti sitä saadaan, eihän nyt koko kesä voi olla tälläistä yhtä jaksoista sadetta ja kylmyyttä?! 

Mutta, tässäkin jotain hyvää edes. Koti ei ole ehtinyt kuumentua näiden olleiden ilmojen myötä! :-D Joku positiivinen asia täytyy aina löytyä! ;-) 

Tätä postausta kuvittamaan nostin omia lempparikuviani kesäkuun varrelta. 

Olen muutaman kerran nyt kirjoitellutkin blogissa siitä kuinka kuvilla on kokoajan suurempi ja suurempi merkitys itselleni. Kuva joka voi olla, lehdessä, blogissa, perinteisenä paperikuvana tai vaikka instagramissa. Ylipäänsä, missä vaan! 

Itselläni on kova halu kokoajan parantaa kuvaustaitojani. Valokuvaus kurssi on edelleen haavelistalla, ja joskus vielä laitan raksit siihen päälle. 

Kuvia tulee otettua paljon ( blogiin ) ja harjoitukseksi muutenkin että myös muistoksi luonnollisesti eri hetkistä. Isolle osalle kuvista näytän roskakori nappia, vaikka ehkä kameran näytöllä vielä kuva voinut näyttää suht onnistuneelta. Moni kuvaaja varmasti tietää kuitenkin sen mukavan tunteen, kun on oikeasti tyytyväinen otoksiinsa. 

Kesäkuulta sain harvinaisen monta kertaa tuon mukavan tunteen. Siitä sitten lähtikin idea tähän postaukseen. Halusin koota tähän postaukseen muutaman oman lempparikuvani. Ehkäpä tästä on myös hyötyä sitten sillä päinvastaisella hetkellä, kun taas tuntuu ettei yksikään kuva onnistu! 

Omenapuunoksia kesäkuussa oli maljakossa ennätysmäärä! Kuinka niistä pidinkään! Hurmaavia! Taisi jopa vetää verran keväisille kirsikanoksille, joiden kanssa kukinta ei ollut yhtä upea. 

Singerin päälle olen kerännyt tätä ihanaa mummolafiilistä, ja ylläolevassa kuvassa se näkyykin mukavasti. Ihana vanhanajan nurkkaus. Itselleni todella tärkeä. 

Viikolla instan puolella näkyikin uusi asetelma Singerin päällä. Pieniä muutoksia, jotka aina piristää tälläistä iki sisustajaa. ;-) 

Tähän väliin onkin pakko sanoa, että olin tyytyväinen kun sain pidettyä Hortensian ennätyspitkään hengissä, peräti reilut kuusi viikkoa. Hortensia viihtyi tuossa pöydällä loistavasti. Viikolla nappasin IKEA:sta uuden valkoisen ihastuksen. 

Nyt on aika laittaa tämä postaus pakettiin, ja alkaa laittamaan viimeiset tavarat kasaan! Pieni reissu odottaa vapaa viikonlopun kunniaksi!