Tuleeko meille uusia kissoja vielä?

 

Kuinka nopeasti onkaan vuosi voinut kulua?

Nyt tulevana maanantaina tulee kuluneeksi tasan vuosi kun meidän piti tehdä ihan äärettömän raskas päätös rakkaan Helmin kohdalla, päätös jota olimme jo pelänneet etukäteen emmekä voineet uskoa kuinka paljon raskaampi se lopulta olikaan.

Helmi ehti sairastaa munuaisten vajaatoimintaa reilut viisi vuotta jotka sujuivat viime kevääseen asti todella hyvin ruokavalio hoidolla, mutta sitten alkoi hidas alamäki ja lääkärireissuja kevään // kesän aikana ehti kertyä useampi ennen kuin lopulta selvisi, että munuaiset olivat niin lopussa. 

Helmi oli persoona isolla peellä ja arjessa kaikissa touhuissa mukana. 

Helmin tarinan voit lukea kokonaan täältä <3

Meille kaikille ( myös Alma kissalle ) oli kovin uutta kun kotona oli niin iso aukko sen jälkeen kun Helmiä ei enää ollut. Uuteen arkeen astuminen hieman jännitti, mutta se oli vaan tehtävä. 

Mietimme jo Almalle kaverin ottamista, mutta kukaan taho ei suositellut vanhalle kissalle nuorta kaveria, joten meidän oli hyväksyttävä tämä asia. 

Alma alkoi hiljalleen muuttua käytökseltään kun jäi ainoaksi kissaksi. Kaikille muutokselle oli kuitenkin luonnolliset selitykset, emmekä osanneet olla huolissaan neidistä. Alma sai myös nyt paljon enemmän luonnollisesti huomiota yksin ollessaan. Ikää kuitenkin oli Almalla myös se 13, joten päätettiin viedä Alma tarkastukseen kaiken varalle. 

Onneksi veimme, nimittäin pahin pelkomme kävi toteen ja Almalla todettiin kilpirauhasen liikatoiminta. Tämä ikävä sairaus siis selitti oikeastaan kaikki voisiko sanoa "positiiviset" oireet, eli pirteä ikäisekseen onkin tämän taudin paras kuvaus! 

Alkoi lääkehoito x 2 päivässä ja vaikka tämä sujui yllättävän hyvin niin oli se kuitenkin stressaavaa ja mielessä oli vain, että koskahan sairaus saadaan tasapainoon. Tuli reilu parin viikon erittäin hyvä aika ja lääke alkoi vaikuttamaan, mutta sitten tuli yks kaks romahdus. Alma jolle ruoka oli koko elämän ihan kaikki kaikessa, niin ruokahalu katosi ja Alma oksenteli paljon. Jälleen oli edessä uusi lääkärikäynti ja alustavasti löydettiin IBD, johon olisi ollut melkoisen tarkka ruokavalio hoito. Tähän emme sitten koskaan kunnolla ehtineet koska Alman kunto romahti totaalisesti aivan yllättäen ja mitään ei ollut tehtävissä. 

Alman tarinan voit lukea kokonaan täältä <3

Menetimme tosiaan nämä meille aivan äärettömän rakkaat tytöt kolmen kuukauden sisällä molemmat. Asiaa on edelleen tässäkin vaiheessa varsin vaikea käsittää ja hyväksyä. 

Tuolloin elettiin lokakuuta ja kysymykseen tuleeko meille uusia kissoja oli "helppo" vastata että joskus ensi vuonna sitten. Ajatus oli jopa, että talviloman aikaan voisi ajatella, että ottaisimme uudet kissat ja ehtisimme aloitella uutta arkea siinä rauhassa. 

Mutta ei sen aika ollut vielä talvilomalla, ja nyt kun tulee juuri vuosi täyteen Helmistä, niin vieläkään ei tunnu että aika olisi valmis. 

Sen tiedän, että joskus uusien kissojen aika ihan varmasti on. Vaikka se nyt tuntuu edelleen näiden kokemusten jälkeen mahdottomalta, niin kyllä sen aika vielä tulee. Nyt tarvitsee vaan odottaa ja mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Ei voi kiirehtiä. Vielä ovat haavat sen verran auki, että nyt on vaan annettava ajan kulua ja varmasti tilanne muuttuu jonain päivänä. 

Iso ikävä meidän rakkaita karvatassuja! <3 <3

Joulu 24

 

Joulun pyhät onnellisesti takana. Sydämessä monen monta kultaista muistoa, uutta, tuttua, erilaista, jännittävää, iloista, onnellista ja haikeaakin sellaista. <3

Joulu 24 olit sellainen kun oikeastaan odotimme ( jos ei puhuta valkoisesta joulusta )! Kaikkiin yllämainittuihin muistoihin tulen palaamaan kuvien, että muistojen kera vielä monen monta kertaa näinä välipäivinä ja alkuvuonna sekä varmasti vaikkapa ensi kesänä! 

Kuvia tuli napsittua jonkin verran, en oikein tiedä paljon vai vähän kun tuntuu molemmilta! Kuitenkin niin, että muistoja löytyy kaikilta joulun hetkiltä mukavasti ja loput on sydämessä <3 

Joulua vietettiin tuttuun tapaan vanhoilla kotikulmilla, mutta tänä(kin) vuonna hieman vielä uudella perinteellä hotellijouluna, ja tästä käsin vierailtiin sitten perheen luona viettämässä yhdessä tärkeää aikaa pariin otteeseen. Lämmin kiitos tätäkin kautta kaikille tärkeille! <3 

 Eli sopivasti menoa ja sitten myös rauhallista yhdessä oloa kaksin. 

Alla muutamia muistoja kuvin. 

Hotelliksi valitsimme pitkään haaveissa olleen Laplands Hotels Areenan. Tästä hotellista sekä ketjusta ( sekä aamiaisesta heillä! ) kuulee kirjaimellisesti joka paikassa kehuja vaan, joten oli myös meidän aika kokea tämä hieman erilainen hotelli elämys. 

Mitä mieltä sitten olimme? :) 

L Ä M M I N  S U O S I T U S kaikille ehdottomasti! Aivan ihana tunnelma hotellissa heti aulaan astuessa! Huoneet olivat todella siistit ja hieman erilaiset. Taustamusiikki oli miellyttävää ja erilaista. Aivan loistavasti on onnistuttu luomaan tälläinen erilainen konsepti. 

No miten se aamiainen sitten? :) 

Voi kun voisi tähän kaikki ne tuoksut ja tunnelmat liittää sieltä! Ja se kuuluista kaurapuuro oli juuri niin hyvää kun kuuluu puhuttavan. Ihan ehdottomasti vaikka et menisi yöpymään tähän hotelliketjuun, niin suosittelen käymään kyllä kokemassa sen  aamiaisen! Todella herkullinen ja maistuva! Ja hei, onneksi sitä puuroa sai ostettua myös kotiin vietäväksi. Odotan innolla että päästään sitä kokeilemaan myös kotona! :) 

Jouluaaton juhlaillallinen oli myös kaiken odotuksen arvoinen. Isoin kiitos ravintolan keittiölle vielä, kun olivat tehneet miehelle omia ruokia allergiat huomioiden, tämä oli todella suuri ja iloinen yllätys! 

Yllä muutamia tunnelmapaloja hotellista. 

Joulua saimme tosiaan viettää jo ihanaksi perinteeksi tulleella aaton puurohetkellä ja kahvittelulla sekä lahjojen avaamisella mitä parhaimmassa seurassa <3 Tästä suuntasimme hautausmaalle ( uhmaten liukkautta! ) ja kävimme sytyttämässä isälle sekä rakkaille kissa tytöillemme myös kynttilät. Tämä olikin niin koskettava ja raskaskin hetki joulun aikana ;-( 

Tästä suuntasimme jouluaaton illalliselle hotellille. Yllätys oli aika suuri, että kuinka suosittu on tuollainen ravintola illallinen aatto iltana! Mutta kaikki oli niin hienosti järjestetty, että ei väen paljous todellakaan haitannut. Ihana tunnelma vallitsi kokoajan. 

Tämän jälkeen oli ihana käpertyä suihkun kautta katsomaan joululeffaa hotellihuoneeseen. 

Seuraavana päivänä kokoonnuimme vielä koko perheen voimin. Nämä hetket ovat... <3 

Edessä oli pitkä ja pimeä sekä super sumuinen kotimatka, mutta pääsimme turvallisesti kotiin. 

K I I T O S  J O U L U 24! <3 <3 

P.S. Ja hotelli suositus ihan vain tyytyväisiltä asiakkailta! :) 

Alma ♥

 

27.3.2011 - 19.10.2024

En olisi voinut uskoa, että kirjoitan vielä tänä vuonna ja näin pian tänne blogiin myös Alman tarinaa. Elämä on kovin yllätyksellistä ja jokaisesta päivästä on oltava todella kiitollinen. Se on ollut viime päivinä kovin mielessä.

Menetimme muutama kuukausi sitten Alman "siskon" Helmin ja nyt oli Alman aika lähteä todella todella yllättäen. Helmin tarinan voit lukea tästä. 

Helmi ja Alma eivät olleet biologiset siskokset, mutta pelastettu samasta paikasta ja täten viettäneet aivan koko elämänsä yhdessä. Nämä neidit olivat todella tiivis parivaljakko <3

Tytöt tulivat minulle syksyllä 2011 jolloin Alma oli noin puolivuotias ja Helmi 4kk ikäinen. 

Pian meistä tuli sitten perhe isommin kun tapasin mieheni ja siitä lähtien olemme olleet tiivis nelikko <3 Ensin asuimme kahta eri kotia ja tytötkin kulkivat usein kahden kodin väliä ja hienosti jopa bussimatkatkin menivät heidän kanssaan. 

2013 muutimme kaikki Vantaalle ja asuimme useamman vuoden kerrostalo kaksiossa ennen kuin 2020 muutimme nykyiseen paritaloon. Tämä jälkimmäinen muutto on ollut Almalle todella mieluisa, koska hän on aina rakastanut juosta rappusia ja lepäilläkin vaan rappusilla. Alma muutenkin piristyi valtavasti tämän muuton yhteydessä koska tilaa tuli enemmän ja oli monta ikkunaa mistä katsella menoa! 

Alma oli hyvin arka kuten myös siskonsa Helmi. Arkuus kuitenkin näkyi tytöissä kovin eri tavalla. Kun Alma pääsi ulkoilun makuun uuden kodin myötä ihan kunnolla, niin ulkona valjaissa ei pelottanut mikään eikä kukaan varsinaisesti, ellei nyt joku yhtäkkinen kovempi ääni tullut. Kotona sen sijaan jos tuli vieraita, niin oli parempi pysytellä sängyn alla tai saunassa ja tulla tasan sillä hetkellä pois sieltä kun vieraat lähtivät. 

Alma on aina ollut se hieman alistuvampi kaveri ja Helmi johti porukkaa. Siksi Alma varmasti pentunakin aika paljon lepäili ja Helmi johti leikkejä. Tästä syystä sitä tulikin silloin alkuun mietittyä mitä ihmeellisempiä asioita Almasta, kun oli tosiaan harvinaisen rauhallinen. Iän myötä sitten piristyi ja piristyi. 

Alma on viihtynyt aina paljon itsekseen, ehkä myös liittyen tuohon yllä mainittuun. Almalla olikin mitä hassuimpia nukkumapaikkojakin mm. kylppäreiden altaat ja mitä ahtaammat kenkälaatikot niin sen parempi. Alma ei siis juurikaan tykännyt seuroissa nukkua. Viimeisinä aikoina Alma tuli iltaisin käymään sängyssä sanomassa hyvää yötä ja meni sitten omille paikoilleen jatkamaan unia. 

Vuosi vuodelta Alma tykkäsi enemmän ja enemmän että "möyhötään" eli silitellään ja rapsutellaan oikein kunnolla ja samalla hieman leikitään leluilla. Lempipaikat tälle touhulle oli yläkerran aulassa ja eteisen matolla jossa oli aina lempilelut saatavilla. Nämä hetket olivat ihania yhdessä! <3

Almalle tosiaan ulkoilu valjaissa oli todella tärkeää ja uuden kodin myötä siitä tuli joka päiväinen ( useammankin kerran ) tapa aina keväästä pitkälle syksyyn. Tänä kesänä Alma jopa nappasi päästäisen kiinni! Pupuja oli myös kiva käydä iltahämärässä katselemassa syksyn tullen. 

Josko Helmi viihtyi lämpimässä parvekkeella että terassilla, niin Alma sen sijaan viihtyi siellä kylmän aikana ja siellä sai parhaimmat päiväunet juuri silloin. Terassin nurkassa tytöt yhdessä pitivät tarkkaa vahtia syksyisin ja Alma nyt tämän syksyn aikana. Lienikö siellä jotakin hiiren tms. ääniä. 

Punapiste valo oli yksi Alman lemppareista ja sen kanssa vauhtia todella riitti! Se oli todella hitti! 

Alma tosiaan piristyi ja piristyi mitä enemmän ikää tuli, mutta tämä yli pirteys lopulta paljastui n. kuukausi sitten kilpirauhasen liikatoiminnaksi. 

Rehellisesti tämä oli ensin aika shokki Helmin sairauden ja menetyksen jälkeen, mutta kun lääkkeen otto aamuin illoin alkoi sujua paljon odotettua paremmin niin shokki tästä alkoi siirtyä. 

Alma pysyi toki kokoajan pirteänä ja reippaana häntä pystyssä menijänä, mutta sellainen "yli aktiivisuus" joka ko. tautia hyvin kuvaa niin jäi pois ja olo muutenkin rauhoittui ja syöminen tasaantui sekä oksentelu harveni. 

Muutama viikko mentiin siis oikein hyvissä merkeissä, mutta sitten alkoi oksentelu uudelleen ja paljon rajumpana. Tästä sitten käytiin lääkärissä useamman kerran. Almaa tutkittiin paljon ja Alma oli nesteytyksessä myös ja tällä kertaa löytyi alustavasti IBD. Tarkoitus oli alkaa kokeilemaan tuohon soveltuvaa ruokavaliota, mutta siihen emme sitten koskaan ehtineet. 

Alma oli viimeisen päivän ( tuon tutkimusten ja nesteyksen jälkeisen päivän ) kovin vaisu ja poissaoleva ja taas oli edessä matka lääkäriin. Kuitenkin lääkärissä Alma sai jonkin kohtauksen ja mitään ei ollut tehtävissä. Emme voineet uskoa todeksi, että Alma ei ikinä enää palannut kotiin ;( 

Meille jäi Alman tapauksessa monta kysymysmerkkiä, että mitä ja miksi lopulta näin kävi! Olisimme halunneet tottakai tietää lopullisen syyn, mutta siinä järkytyksen hetkellä kovin myöhään alkuyöstä meillä ei ollut voimavaroja lähteä kuljettamaan Almaa, että tämä olisi selvinnyt. Asiaa kuitenkin on koetettu tähän mennessä selvittää hoitaneen tahon kanssa ja nyt on vain hieman arvailuja ilmassa asian suhteen ja lopulliseen tietoon jää varmasti kysymysmerkkejä.  

Alma tuhkattiin kuten myös Helmi ja uurnakin on saatu jo kotiin. Molemmista tytöistä otettiin myös hieman tuhkaa joka on sydämen muotoisissa kaulakoruissa. <3

Almassa tosiaan riitti vauhtia ja hän olikin meidän vauhtimimmi. Joten näin ajatellen Alma lähti tyylilleen uskollisena, nopeasti. 

Meillä on iso ikävä molempia tyttöjä! <3 <3 

P.S. Jos jollain on ko. kissan sairauksiin liittyviä kysymyksiä niin autan mielelläni parhaan mukaan! 

Helmi ♥

 

Viime blogi päivityksen jälkeen on tapahtunut paljon. Liian paljon. 

Kirjoittelin viimeksi tärkeästä peitosta jonka äitini meille teki. Aihe kulki aasin siltaa yhdistyen myös heinäkuun kuulumisiin ja meidän rakkaaseen karvatassu Helmiin. Silloin kaikki näytti vielä hyvältä. Kuinka nopeasti kaikki voikaan kääntyä. 

Helmi 2.5.2011 - 21.7. 2024

Helmi sairasti munuaisten vajaatoimintaa reippaat viisi vuotta. Muistan edelleen kuin eilisen päivän kun sattuman kaupalla me saimme tuon diagnoosin Helmille ja maa mureni jo silloin. Aihe oli itselle ihan vallan uutta ja alkukäsitys aiheesta liian raju. En voinut uskoa silloin, että pelkällä ruokavalio hoidolla saisimme elää vielä reippaat viisi vuotta yhdessä onnellisesti <3 

Kaikki kuitenkin muuttui yks kaks reippaat kolme viikkoa sitten kun Helmi alkoi oksennella ja ripuloida. Lääkäri reissuja ehdittiin tehdä kaksikin ja tutkimuksia todella paljon. Mitään hälyyttävää ei silti löytynyt. Ainoastaan munuaisarvot olivat todella koholla. Sairaus oli varmasti vaan edennyt. 

Helmi kuitenkin toipui päivä päivältä lääkärikäyntien tuomasta pelosta ja lääkkeistä ja piristyi silmin nähden. Helmin oma ihana luonne tuli esiin enemmän ja enemmän ja ruokakin alkoi maittamaan taas kohtuu hyvin. Kuinka nämä hetket toivatkaan onnen kyyneliä poskille, koska oli jo pelätty pahinta. 

Kaikki kuitenkin kääntyi yhtä nopeasti takaisin huonompaan suuntaan. Ruoka ei enää niin maittanutkaan ja uni oli tärkeää. Painoa putosi todella paljon. 

Meidän oli tehtävä sydäntä raastavan vaikea päätös. 

Helmi oli persoona isolla peellä. Helmin kanssa pystyi keskustelemaan ja Helmi oli läsnä aina. 

Helmi oli aivan ihana hoitaja kun olit itse kipeänä. Se lämpö ja viereen tulo ja kehräys. Ei lisättävää.

Helmi kuului meidän arjen askareisiin aina. Parasta hommaa Helmin mielestä oli ehdottomasti lakanoiden vaihto. Siinä piti olla aina mukana. Lopuksi oli aina mukava keinua peiton sisällä! Myös sängyn petaaminen ja illalla avaaminen kuului Helmin vakio askareisiin. 

Helmi rakasti juoda niin keittiön kun kylppäreiden vesihanoista. Viime vuosina neiti ei enää itse halunnut hypätä näihin, mutta hienosti osasi pyytää kun halusi juomaan. 

Varsinkin aamutouhuihin kuului tv:n katselu ja youtubesta lintukanavat! Tämä oli huippu juttu!

Helmi rakasti jos hänen kaverikseen mentiin päiväunille, voi sitäkin kehräyksen määrää. 

Kun olimme itse saunoneet niin Helmi tuli usein ottamaan jälkilöylyt. Helmi rakasti lämpöä. 

Kun kevät alkoi koettaa niin Helmin löysi varmasti parvekkeelta tai terassilta masu pystyssä ottamassa aurinkoa. Iltaisin kun aurinko kääntyy makuuhuoneen suuntaa niin sama jatkui sängyllä. Aurinko oli iso juttu Helmille! <3 

Jos kellosta tai vaikkapa puhelimesta tuli varjo seinälle niin sitä piti jahdata aina! Sen Helmi näki vaikka unissaan ja heräsi jahtaamaan niitä. 

Kukkien kastelu oli myös oikein mukavaa puuhaa ja mukava oli jos vettä sai hieman maistaa samalla!

Alma-sisko oli tärkeä leikkikaveri Helmille päivittäin. Tytöt eivät enää viime vuosina nukkuneet yhdessä, mutta leikkejä riitti yhdessä ja pusuja vaihdettiin usein. 

Helmin kanssa ehdittiin reissata paljon. Pienenä neitinä Helmi kulki muutamia kertoja bussilla kahden kodin väliä ja jaksan vieläkin ihmetellä kuinka hienosti nuo matkat menivätkään meillä yhdessä! 

Mummula oli Helmille todella rakas paikka ja siellä riitti tilaa leikkiä ja ihmetellä kaikkea. 

Mökillä Helmi myös viihtyi hyvin ja siellä sai elämänsä ensimmäisen ja viimeisen hiirenkin pyydystettyä hieman kuin salaa! Kyllä ne sisäkissatkin osaavat. 

Hotellissa olemme myös olleet pari kertaa ja alkujännityksen jälkeen kaikki on mennyt hienosti. 

Muutamalla muullakin mökillä Helmi matkusti mukana reippaasti. 

Helmi ehti asua kolmessa eri kodissa meidän kanssa ja viimeisin ( nykyinen koti ) oli kyllä paras paikka portaineen ja isoine ikkunoineen josta katsella ulko elämää. 

Helmi viihtyi vaihtelevasti ulkona valjaissa, välillä se oli oikein mukavaa mutta yleensä arkuus vei voiton. 

Viimeinen kuva on muistaakseni vuodelta 2012 ja Helmi on siinä noin vuoden vanha. Tämä kuva on jostain syystä ollut aina todella tärkeä itselle ja mm. instassa se on tullut jaettua usein. Siinä kuvassa Helmi on niin utelias ja innokas itsensä. 

Kova ikävä meillä on <3 <3 <3

Kun yksi iltalenkki muutti kaiken

 

Tammikuun lopussa tulee kuluneeksi JO neljä vuotta kun yksi iltalenkki muutti meidän elämän totaalisesti. 

Olimme etsineet uutta kotia useamman vuoden hieman vaihtelevan tosissaan. Pääsääntöisesti siis todellakin tosissaan, mutta kun sitä k o t i a vaan ei tuntunut tulevan vastaan niin toki aina välillä iski epätoivo asian kanssa. 

Tammikuu oli vähä luminen ja pimeä vuonna 2020 kun eräs iltalenkille lähdettiin. Käveltiin pitkästä aikaa hieman eri reittiä ja katselimme rakenteilla olevia paritaloja matkan varrella. Alue oli sillä tavalla tuttu, että vaikka siitä ei tullut usein kuljettua niin silloin tällöin kuitenkin. Samoille kohdille oli rakentunut myös hieman aikaisemmin paritaloja, mutta ne eivät sitten kumminkaan olleet tuntuneet meille sopivilta. 

Kovin oli tämä ilta pimeä ja olivatpa työmiehetkin tainneet hommansa lopetella jo sen päivän osalta. Napattiin rakennus taulusta kuva ja tutkittiin asiaa kotona tarkemmin. 

Silloin ohi kävellessä oli jo jokin hassu vahva tunne. 

Kun sitten kotona katselimme lisätietoja asunnoista niin tunne vaan vahvistui entisestään. Näin pienellä tuntumalla alkoi oikeasti jo tuntua, että tässä voisi todella olla meille v i h d o i n se koti jota ollaan todella kovasti etsitty! 

Otimme yhteyttä rakennuttajaan ja teimme alustavan varauksen yhdestä asunnosta. Suurinosa asunnoista oli myyty tässä vaiheessa ja muutamia oli varattuna. Vapaana ei ollut montaa. 

Pääsimme pian sovitulle ensi käynnille tontille ja katsomaan mahdollista tulevaa kotia. Voin tänä päivänäkin vielä muistaa tuon epätodellisen olon. Jotenkin oli vahvasti itsellä se tunne jo siinä vaiheessa, että tässä se on, vaikka kaikki olikin vielä epäselvää ja vaiheessa. 

Käynti kuitenkin todella vahvisti tunnetta että siitä tulisi meidän koti. Muistaakseni oli muutama päivä aikaa miettiä kunnes piti tehdä päätös. 

Päätimme, että tässä se nyt on: meidän uusi tuleva kotimme jota oli todella kauan etsitty! 

Kohtuu pian tästä käynnistä oli yhteinen kaikille uusille kodin odottajille sovittu käyntipäivä. Tuota päivää kyllä oikeasti odotettiin kun lapset joulua! Todella kaunis talvipäivä osui tuohon ja valoa tuli isoista ikkunoista kovasti, joka oli siinä vaiheessa niin uutta ja ihmeellistä verrattuna silloiseen pieneen kaksioon. 

No sitten tulikin k*orona ja sen mukana tuoma jännitys joka asiaan niin uuden kun vanhan kodin osalta. Rajoitukset ja välillä aikataulun venymiset ja epätietoisuus kaikesta. Noh, sitä nyt ei liioin kannata muistella ja siitäkin on onneksi selvitty! 

Lopulta elokuun puolivälissä päästiin muuttamaan parin viikon mökki "evakkoajan" jälkeen uuteen kotiin. Tuo muuttopäivä on kyllä ollut yksi elämäni isoimmista ja tärkeimmistä päivistä. Monelle tätä asiaa voi olla vaikea selittää, toisaalta moni ehkä ymmärtää kuinka isosta ja odotetusta asiasta on ollut kyse. 

Ja tässä sitä ollaan neljän vuoden jälkeen. Paljon on jo kotona muuttunut sinä aikana sisustuksessa, vaikka alkuun tuntui että raamit tuli kuntoon hieman kun liiankin helposti. Mutta, kyllähän meillä sisustajilla myös mieli muuttuu, että sikäli. 

Tänäkin päivänä niin onnellinen tästä meidän kodista. Ihana tämä muisto joka tähän alkuvuoteen aina muistuttelee itsestään! <3

Ystävänpäivänä

 

Ajattelin vielä pienesti palata maanantaina vietetyn ystävänpäivän tunnelmiin kuulumisten ja muutaman kuvan kera :) 

Ystävänpäivänä: 

* vietin vapaapäivää

* herkuteltiin uuni tortilloilla sekä raikkaalla salaatilla

* satoi vettä ja räntää, joten ulkoilu sai jäädä 

* jälkkäriksi nautittiin suklaamoussea marjojen ja kaurakeksien kanssa

* Magnolian oksat alkoivat aueta juuri parahiksi :) 

* kuuntelin karvatassujen kehräystä ja saatiin monta pusua karvatassuilta

* katseltiin huippu sarjaa illalla yhdessä

* otin pienet päikkärit

* ystävänpäivä muistamiset saivat hymyn huulille ( KIITOS KAIKILLE! <3 ) 

* sain jo hieman huokaista helpotuksesta remontin suhteen ( insta seuraajat tietävät! :D )

Mukavaa viikonloppua kaikille! :) 

Mitä jään kaipaamaan nykyisestä kodista?

Huh hellettä! Kylläpä on todellakin kuumaa pidellyt viime päivät! Moni varmasti muistaakin, että nykyään en enää ole helteiden ystävä, toisin kun oli vielä muutamia vuosia sitten. Silloin nautin niin hirveästi näistä helteistä, enkä vaan saanut tarpeekseni! Lieneekö ikä, vai mikä tehnyt muutoksen. Nyt mielummin pysyttelee visusti varjossa kuumina päivinä! 

Olen viime päivinä kovasti miettinyt että mitä kaikkea nykyisestä kodista jään kaipaamaan muuton lähestyessä. 

Alkuteksistä päästäänkin aasin siltaa ensimmäiseen asiaan tämän tiimoilta, nimittäin:

ILMALÄMPÖPUMPPU

Kirjoittelinkin viime postauksessa, että tavoitteena on asentaa myös uuteen kotiin jos vaan mahdollista niin ilmalämpöpumppu. Mutta siihen asti, jos näin kuumaa vielä elokuussa pitelee, niin tulen varmasti kaipaamaan ja kovasti tuota viime kesänä asennettua helpotusta! 

KEITTIÖ

Keittiö remontoitiin todella pitkän harkinnan jälkeen reipas vuosi sitten ja kuinka se onkaan ollut niin mieluisa ja toimivampi kun aikaisemmin. Tätä tulen varmasti kaipaamaan! 

NAAPURIT

Meillä on todella mukavia naapureita joita varmasti tulen kaipaamaan ja heidän kanssaan vietettyjä mukavia rupattelu hetkiä. 

TOIMIVUUS

Jostain olen lukenut, että voi mennä jopa kuusi vuotta että kodista saa täysin toimivan. Omalla kohdallani tämä pitää paikkaansa erittäin hyvin. Erilaisia sisustusratkaisuja on vuosien mittaan tässä kodissa nähty ja viimein on saatu kodista niin toimiva kun tästä kaksiosta voi saada. 

PYYKINKUIVAUSHUONE

Alkuun kuivattiin lähinnä lakanat alakerran kuivaushuoneessa, mutta nyt jo useampi vuosi on kuivattu siellä kaikki pyykit. Kuinka mukava sinne on viedä pyykit tilavasti kuivumaan ja hakea sitten raikkaat pyykit kotiin piankin tarvittaessa jo! 

Tässä tuleekin haastetta uudessa kodissa. Hmm...

MUISTOT

Tähän kotiin liittyy niin paljon muistoja! 

Suurimpana varmasti se, että olen muuttanut PK-seudulle, jota en joskus voinut ajatellakaan ja että lähes kaikki tutut, ystävät ja perhe jäivät kauas. 

Tähän kotiin liittyy myös niin paljon kaikkea uutta, iloa että surua. Elämää kokonaisuudessaan käänteineen. 

Tälläisiä asioita nousi nyt mieleen miettiessäni muuttoa, kun vanha jää taakse ja on aika avata uusi ovi. 

Nautitaanko siellä helteistä, vai onko muita jotka jo odottelevat viileämpää? 

ILOISTA PÄIVÄÄ! 

Makuja lapsuudesta + arvonnan voittaja

Tuossa yksi vapaapäivä ruokakaupassa käydessäni, ja miettiessäni hieman taka-alalla mielessä iltapalaa, silmiini iski paistopisteellä todella herkullisen näköiset riisipiirakat. Hetkeksi ajatus karkasi ihan lapsuuteen, ja muistelin kuinka riisipiirakat olivat todellakin herkkua iltapalaksi teen kaverina. Uskaltaisin siis sanoa, että riisipiirakat oli varmasti äidin tekemien lettujen ohella aivan lemppari iltapalaa! :) 

Myös monissa juhlissa suolaiselta puolelta löytyi riisipiirakoita sekä munavoita. Voi nam! Kertakaikkisen herkullista. 

Voisin kaiketi siis sanoa, että riisipiirakat on meidän perheessä ihan yleisesti olleet todella pidettyjä! 

Riisipiirakoita tulee ostettua ihan kohtuu usein ( tosin kovin kausittain ). Tykkään myös paistopisteeltä napata töihin välillä pari piirakkaa mukaan. Loistava lisä esim. kasvissosekeitolle. 

Ihan mitkä tahansa piirakat eivät tosin silti itselleni kelpaa, juu-u, tässäkin hieman nirso ;) En kuitenkaan osaa kovinkaan tarkkaan eritellä millaisia piirakoiden pitää olla, mutta tarkkaan tulee kaupassa kuitenkin piirakat valittua! 

Löytyykö sinulta jokin herkullinen muisto lapsuudesta? :) 

**  **  **  **  **  **  **  **  **  **

Yritetäämpäs vielä kerran suorittaa Muurlan arvonta, josko nyt jo tärppäisi voittajan kanssa. 

Jälleen random.org toimi onnettarena, ja voittajaksi nousi numero: 18, jolla kirjoitteli Jannna, onneksi olkoon! :) <3 

Laitteletko s.postia takaisinpäin, niin saadaan palkinto matkaan? :) 

Muistoja lapsuudesta

Täällä on otettu marraskuun aikana enemmän ja vähemmän rauhallisesti, sekä vietetty sairastupaa hieman liiaksikin. 

Kuun taitteessa kävin pienessä jalkaoperaatiossa, ja sen vuoksi on siis pitänyt ottaa hiukan iisimmin. 

Tallennuksia on tullut katsottua, ja joululehtiä luettua, inspiraatiota siis on ainakin tankattu, josko nyt pääsisi johonkin sopivaan ajatukseen vielä itsekin, millaisen joulukodin sitä sitten rakentaisi tänä vuonna :) 

Sohvalla on siis tullut vietettyä aikaa kiitettävästi, ja niimpä yksi päivä mieleen juolahtikin "rakennella" kunnon hyvä paikka, jossa myös päikkärit maistuu. 

Tästä tulikin siis mieleen aivan lapsuus, nimittäin ainakin itse muistan ( varsinkin ) viikonloppuisin kantaneeni sängystä ainakin peiton, joskus myös tyyny(t), ja oi ja voi, kuinka mukavaa siinä olikaan katsella sitten lastenohjelmia. 

Löytyykö sieltä muita, joille tästä tulee lapsuus mieleen? 

Kuinka tälläiset muistot ovatkaan niin ihania! <3

Täällä ollut tähdet jo muutaman päivän odottelemassa, jotta ne pääsisivät paikoilleen. Josko tämän vapaapäivän aikana saataisiin ne viriteltyä, ja samalla parvekkeelle myös valot :) 

Koti alkaa näyttämään siis hiljalleen jouluisammalta, ja kuusi asiakin on kovasti mielessä. Itsellä on parikin hyvää vaihtoehtoa, ja nyt pitäisi vaan miettiä paras ratkaisu :) 

Sairastupaa(kin) piristää vielä kohtuu syksyinen kukkakimppu yhdestä lemppari kukkakaupasta! Kimppu oli aivan loistava uuteen Muurla:n maljakkoon, joka on muuten äärimmäisen näppärä! Tämä Kapseli maljakko nimittäin muuntuu eri kokoisille kimpuille sopivan korkuiseksi helposti silikoni rengasta siirtämällä! Aika loistava keksintö siis maljakolle! Ja tätä maljakkoa löytyy monessa värissäkin, mutta yllättäen itselle valikoitui tämä erittäin kaunis valkoinen / lasi. 

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

Uusi viikko edessä

Jälleen uusi viikko edessä, ja mitä vielä. Maaliskuun viimeistä viikkoa jo viedään. Eihän tässä voi jälleen kuin ihmetellä, että mihin tämäkin kuukausi on mennyt. Voi ajankulu! 

Toki tätä kuukautta on nopeuttanut liki kahden viikon talviloma ( ja lomahan aina sujahtaa ohi ennen kun huomaakaan... ), joten ehkäpä tämä kuukausi ainakin osaltaan tuntuu mennen ohitse aivan kuin huomaamatta. 

Mietinpä myös, että vuodestakin alkaa olla ensimmäinen neljännes samalla taputeltu! Kesä lähestyy kovaa vauhtia... ja onneksi sen jälkeen syksy... ( niin... syysihmisen ajatuksia... :D ) 

Lumet ovat saaneet selvästi viime päivinä kyytiä, kiitos kauniin auringonpaisteen. Tässä vaiheessa onkin ollut aika alkaa miettiä vaatteiden kevennystä, ja iik, ihanaa kun tennarit saa kaivaa esille talven jälkeen! Tästä tykkään! 

Eipä sillä, että löysin marraskuulla aivan ihanat talvikengät ( jotka olleet enemmän kun kovassa käytössä! ), ja niistä ei kyllä niin vaan luopuisi, mutta aina tulee uusi talvi. 

Hiukan on myös pitänyt vaatteita päivitellä muutenkin, ja mm. alkavilta hulluilta päiviltäkin olisi muutama tärppi tiedossa. 

Tämän kaiken voisi varmasti sitoa niin, että kuinka ihanaa aikaa on aina tämä hetki kun vuodenaika vaihtuu seuraavaan, se kaikki uusi edessä. 

Postauksen kuvat eivät nyt varsinaisesti liity tekstiin milläänlailla ( jos ei uutta ihanaa huivia lasketa mukaan! ). Halusin kuitenkin ikuistaa muistoksi tuon ihanan keväisen kimpun jonka sain talviloman alkajaisiksi, ja joka oli muuten uskomattoman kestävä! <3 Tämä kimppu pääsikin moniin kuviin, ja nyt on myös muistona täällä. 

Näiden kuvien myötä toivottelenkin ihanaa viikkoa kaikille! <3

# 19 Lumikello

Joulukuun yhdeksästoista päivä. 

Enkelikello kuuluu ihan ehdottomasti lapsuuteni jouluihin. Muistan kuinka usein lapsena vaan katselin pöydän ääressä kun enkelit "tanssi", ja voi se ihana kilinä! 

Tästä on kultaiset muistot <3

Aivan sattumalta toista tilausta tehdessäni jo marraskuun puolella törmäsin tähän "lumikelloon". Se näytti kuvassa niin kauniilta, että ajattelin sen olevan oiva moderniversio meidän joulukotiin. 

Tämä ei pidä mitään ääntä, mutta kuinka kauniisti lumihiutaleet siinä pyörivätkään kynttilän luodessa tunnelmaa. Nyt kun olemme vielä saaneet luntakin vihdoinkin pitkän odotuksen päätteeksi, tämä on ihan omiaan tuomaan tunnelmaa joulukotiin <3 

Tunnelmallista ja lumista keskiviikkoa kaikille! <3

Muistoissa

Halusin tulla toivottamaan kaikille mukavaa ja rentouttavaa sunnuntaita harmaudesta huolimatta, sekä kaikille iseille hyvää isänpäivää! <3 

Täällä on suunnitelmissa suunnata päivän retkelle vanhoille kotikulmille, ja käydä viemässä oman rakkaan isän haudalle kynttilä, näin ensimmäisenä erilaisena isänpäivänä... <3

Paljon on kultaisia muistoja, joita tänään(kin) voi muistella, ja tämän kanssa mennä eteenpäin. 

Isosti kiitollinen <3

Kesäloma

Kesäloma alkaa olla loppusuoralla. Virallisesti kaksi loma päivää jäljellä, ja päälle pari vapaata. 

Loma on käytännössä oltu kokonaan kotoa pois, ensin reissattiin muutamaksi päiväksi Nizzaan, ja oikeastaan lennosta pakattiin uusiksi ja lähdettiin vanhoille kotikulmille sekä mökille. Aika on todellakin mennyt ihan siivillä, ja toissapäivänä oikein mietin että mitä sitä on tullut lomalla tehtyä tässä kolmen viikon aikana kun toisaalta tuntuu että vasta pari päivää olisi mennyt! 

Tämä (kesä) ja loma on ollut myös hyvin poikkeuksellinen. Monien monien tunteiden siivittämä kuvaisi ehkä aika loistavasti. Lomaankin on siis täten mahtunut monenlaista tunnetta.

En vielä aikaisemmin ole pystynyt täällä blogin puolella kirjoittamaan, mutta heinäkuun alussa rakas isäni nukkui pois. Tämä asia siis on luonnollisesti vaikuttanut kesään ja lomaan paljon, ja niihin mainitsemiini tunteisiin. Asiassa on ollut itselle henk.koht todella paljon uutta, ikävä on pohjaton <3 Kyynelien määrä loputon... 

Ulkona on vietetty paljon aikaa erilaisten touhujen parissa, ja uni onkin iltaisin tullut nopeaan. Mutta uskokaa tai älkää, kertaakaan en lämpimästä kesästä huolimatta järveen asti päässyt! Tarkoitus kyllä toki oli, mutta... 

Yksi päivä lomalla vietettiin aivan upeissa maisemissa Siikanevalla pitkospuilla. Päivä, ja retki siis oli kaikinpuolin todella onnistunut mutta se käärme olisi voinut pysyä piilossa! :D 

Loman alkuun liittyi pientä sisustelua, josta kirjoittelinkin ja kuviakin otan heti kun tässä kunnolla kotiudutaan. Tänään sisustelu jatkuu, ja päästään vihdoin kauan odotettuun maalausurakkaan! 

Tässäpä nyt pienesti kesäloman kuulumisia, ja vielä hetki pidetään lomavaihdetta päällä! :) 

Etuajassako?

Auringonkukkia, auringonkukkia! 

Ensimmäiset auringonkukat taisin nähdä kaupassa jo kolmisen viikkoa sitten. Nämähän ovat itselle yksi ehdototon suosikki loppukesään. 

Siinä vaiheessa kuitenkin elettiin kaikkea muuta kun loppukesää, joten ihastuksesta huolimatta keltaiset ihanuudet saivat sillä kerralla jäädä kauppaan vielä. 

Usealla kauppareisulla tuon jälkeen samaiset ihanuudet osuivat silmään kerta toisen jälkeen, joten kun jäimme lomalle niin lomakukiksi valikoitui kaunis kimppu nuita pirteitä pikku aurinkoja! Se oli itselle kovin aikaista, mutta sitten en enää pystynyt vastustamaan. 

Kukat kestivät hyvän ajan maljakossa, mutta en niitä sitten enää mökille lähtenyt kantamaan, tavaraa kun muutenkin parin viikon reisulle oli auton täydeltä. 

Mökille ostinkin uuden kimpun piristämään, eli täällä mennään jo toisella kierroksella. 

Monen vuoden aikomus on ollut mennä poimimaan sallituille pelloille näitä itse, mutta etsinnästä huolimatta ikinä ei ole peltoa löytynyt! ;) Viikonloppunakin kurkkasimme Tampereen suunnissa kahdestakin paikkaa, mutta ei niin ei. Samoin pääkaupunkiseudulla on tullut aikaisempina vuosina tullut katsottua, mutta ei vaan ole löytynyt. Vinkkaa siis ihmeessä jos tiedossasi on varma paikka, josta tämäkin voisi sitten löytää kukkia! :D 

Kuvailin näitä kaunokaisia rakkaan vanhan leikkimökkini rappusilla. Siellä on tullut pienenä niin monet leikit leikittyä, ja sittemmin leikit on saaneet jatkua tädin murusten kanssa, joten mökki on ollut kovassa käytössä jo useamman vuosikymmenen! <3

Keskiviikon iloa sekä mukavaa elokuuta! 

Merkityksellinen

Tuossa jo jokin aika sitten mieleeni tupsahti eräs postausidea, mutta välillä toteutus ottaa aikansa vaikka idea olisikin erittäin varteenotettava. 

Mutta, kuten vanha sanontakin sanoo: parempi myöhään kun ei milloinkaan joten nyt on sen aika! 

Nurkkia on tullut siivottua tovi jos toinenkin, ja ylimääräistä tavaraa on laitettu kiertoon ihan reippaalla kädellä. Mistä sitä tavaraa kertyykin?! 

Kuitenkin moniin tavaroihin liittyy jokin ( tärkeä ) muisto, ja täten tavaroista tulee merkityksellisiä eikä niistä ole niin helppo luopua vaikka kenties tietäisi että ko. tavaraa ei enää tulisi käytettyä paljoa.

Tälläisiä tavaroita itsellä on montakin, mutta tähän postaukseen nostin yhden hyvin merkityksellisen tavaran.

Tuo tähti kerrostarjotin on lahja ensimmäiseltä joululta murulta. Kyseessä oli jännittävä joulun aika monellakin tapaa, ja elettiin voimakkaita tunteiden aikaa. Tähdet olivat todella IN silloin, ja olin ihastellut tuota tarjotinta muutamankin kerran kaupassa. 

Kun sitten aattoiltana oli aika avata lahjoja, ja tämä paketti tuli vastaan, tiesin heti mitä paketti pitäisi sisällään ;) Taisin tietää jo hetkeä aikaisemminkin... hih. Pakettia ei tainnut olla kovin helppo paketoida ;) 

Tarjotin oli käytössä paljonkin samaan aikaan kun tähdet olivat iso osa sisustusta. Nyttemmin tarjotin on saanut olla koristeena, ja muistuttamassa näistä ihanista ja hauskoistakin hetkistä. Tästä en ikinä voi luopua! Ja varmasti tämä tulee myös käyttöönkin vielä.

Löytyykö sinulta jokin tosi merkityksellinen tavara, ja kenties jokin tarina siihen?

Laitetaan tämä haaste eteenpäin:

Keskipiste.

Simplified Living

Sommarbacka

Valkoinen talo tarinoi

Unelmoiden ja haaveillen

Villa H

White star

Kesä on täällä

Kesäiset tiistai huomenet! 

Kevät on muuttunut kesäksi ihan silmänräpäyksessä! Puihin on tulleet lehdet aivan muutamassa päivässä, ja luonto on alkanut vihertää entistä enemmän. Syksyn ohella juuri tämä aika on omaan silmään todella kaunista. Luonto on herännyt pitkän talven jälkeen jälleen eloon. 

Viikonloppuna saatiin nauttia jopa helteisistä keleistä, ja ulkona tulikin vietettyä paljon aikaa erilaisissa mukavissa touhuissa. Kyllä illalla uni maittoi päivän touhujen jälkeen. 

Kirjoittelinkin, että sunnuntaina hieman retkeillään, ja erittäin ihana ja ikimuistoinen retkipäivä saatiinkin ihan rennolla menolla. <3 Kuinka hyvältä kesän ekat jäätelöt maistuikaan laiturilla, ja kuinka ihana oli katsella mökin rannassa takaisin palanneita joutsenia! Unohtamatta sitä ihanaa kesäistä tuulta joka ihanasti heilutti hiuksia! 

Viikonloppuun mahtui siis paljon ihania kesäisiä hetkiä, ja näiden ihanien muistojen voimin jatketaan tätä uutta viikkoa eteenpäin <3

Kiitos kaikille viikonloppuna mukana olleille! <3

Talvilomalla

Leppoisaa huomenta ja pääsiäisen jatkoa vielä kaikille! 

Vapaat ovat hurahtaneet mukavissa merkeissä. On herkuteltu ja ulkoiltu, katsottu leffoja ja järkkäilty kotona paikkoja kuntoon, sekä käyty hoitelemassa asioita. Aikahan kuluu luonnollisesti kuin siivillä, näinhän se aina menee ( pitemmillä ) vapailla. 

Kurkkasin talviloma kuvia, ja vaikka aikaa ei ole kun pari viikkoa niin kylläpä sen todella huomaa kuinka paljon sitä lunta onkaan lähtenyt tässä ajassa!  Silloin kun todella oli nimensä mukaisesti 

t a l v i, lumineen ja pakkasineen! Halusin kuitenkin koostaa vielä tänne blogin puolelle muutaman muiston lomasta. 

Lomaahan vietettiin pääsääntöisesti mökkeillen, jota oli odotettu todella k o v a s t i! Kuinka hyvää tekikään vaihtaa hiukan maisemaa, ja päästä ihan tuonne luonnon keskelle. Tälläisiä hetkiä sitä huomaa ilmeisesti iän(kö) myötä kaipaavansa nykyään enemmän ja enemmän! 

Mökkilomaankin kuului ulkoilua ( ennen kun se influenssa tuli kylään ), ja vasta satanut uusi lumikerros oli kyllä silloin ihan tervetullut. Kuinka upeat talvikelit olikaan! Uudet *Timberlandin kengät pääsivätkin kovaan testikäyttöön lomalla, jotka kotiutui Footway verkkokaupasta, ja erittäin hyväksi ne tuli todettua. Kyseiset kengät näyttääkin olevan juuri alessa ( klick ) ja erittäin suuri plussa näissä kengissä on sisäsivuissa olevat vetoketjut! Kengät saa puettua erittäin helposti jalkaan! 

Tänä talvena on saanut katsella // ihastella poikkeuksellisen usein mitä kauneimpia talvisia hetkiä. Kuinka hanki kimaltelee kuin olisi timantteja täynnä, kuinka puut ovat valkoisena lumesta kuten saduissa tai kuinka satumaisesti lunta leijailee auringon säteiden kanssa samaan aikaan! 

Muutama vuosi kun on menty niin vähällä lumella, niin näitä hetkiä on osannut jälleen katsoa ihan eri silmin. 

Mökillä tuli myös herkuteltua kerran jos toisenkin kuumalla kaakaolla varsinkin ulkoilujen välissä. Vielä kun päälle pursotti kermaa, niin voi kuinka hyvältä se maistuikaan! 

Tuntuu, että näistä hetkistä olisi pidempikin aika kun muistelee. Nämä hetket kun vuoden ajat ovat vaihtumassa, ovat aina omalla tavallaan suurta muutoksen aikaa. 

Nyt kuitenkin käännetään hiljalleen nokka kohti sitä o i k e a a kevättä, ja vaikka tälle päivää on luvattu lumista päivää, niin varmasti huominen aurinko sen jo sulattaa! 

* Kengät saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Talven ihmemaa ja terveisiä

Terveisiä täältä mökiltä, lumen ja hankien keskeltä! 

Perjantai iltana saavuimme mökille joulun viettoon, ja tiedossa oli että lunta olisi jo valmiiksi, mutta tottahan se ihanaa on jos jouluna on lunta runsaasti joten lauantain lumipyry oli tähän päälle oikein tervetullut! 

Lauantaina teimme viimeiset hankinnat jouluksi kaupungilla, ja jälleen hämärän tullen saavuttiin takaisin mökille, läpi lumisen ihmemaan! Itsellä oli olo kuin lapsella, niin suuresti iloitsin että saimme kun saimmekin valkoisen joulun. 

Aatto vietettiin mökillä, ja saimme päivällä vanhempani kanssamme syömään ja haudalla käymään. Tärkeä hetki. <3

Aattoilta meillä meni leppoisasti saunoen, takkatulesta nauttien, lahjoja availlen ja herkutellen.

Joulupäivää vietettiin myös keskenämme ja illaksi ajelimme rakkaiden ystävien luokse. Takaisin tulo matka olikin hiukan kieli keskellä suuta, sen verran hurja keli oli mutta päästiin turvallisesti perille! 

Tapaninpäivää vietettiin perheen kesken vanhemmillani, ja yksi kohokohta oli vanhojen kaitafilmien katselu! 70 ja 80-luku, voi sitä retroa ja elämää! Siinä sai nauraa porukalla! 

Vielä olemme mökillä, mutta josko sitten huomenissa suuntaamme takaisin koti suunnille. Vaikka ei täältä lumen keskeltä malttaisi millään lähteä... 

Jälleen voisin todeta saman kun monena vuonna: joulu meni aivan liian nopeasti ohitse. Onneksi siitä on rakkaita ja tärkeitä muistoja sydän täynnä, ja vielä on aikaa tunnelmoida tästä ajasta! <3