Tällä viikolla tulee kuluneeksi vuosi kun kävelimme iltalenkillä ensimmäisen kerran uuden kodin ohi. Vuosi sitten ei ollut lunta vaikka parasta talven aikaa elettiin. Joka paikassa oli siis kovin pimeää. Työmiehetkin olivat lopettaneet työnsä jo siltä päivältä, joten työmaa alue oli myös kohtuu pimeänä.
Samalle alueelle oli hiljattain rakentunut pari // rivitaloja, joita olimme jossakin muodossa katselleet, mutta syystä tai toisesta ne ei ollut sitten kuitenkaan tuntunut omilta.
Alue siis todella kiinnosti meitä, ja kun hieman kiertelimme työmaa aluetta ja katselimme rakennustaulua, niin jo silloin talot alkoivat kiinnostaa meitä todenlailla.
Nappasimme taulusta kuvan ja kotiin päästyä tutkimme asiaa sitten enemmän, ja talot kiinnostivat meitä entistä enemmän!
Tästä se kaikki uusi ja jännittävä siis lähti liikkeelle, ja uskomatonta mutta totta, tästä todellakin on nyt aikaa vuosi!
Jäimme sulattelemaan asiaa ja olisiko ollut seuraava päivä jo kun palasimme katsomaan rakennuttajan sivuja ja tietoja asunnoista.
Suurinosa asunnoista oli myyty tässä vaiheessa, muutamia oli varattuna ja olisiko pari asuntoa ollut vapaana.
Tästä tuli toki tunne, että kyse taitaa olla kohtuu suosituista asunnoista, olihan valmistumiseen kuitenkin reipas puolivuotta vielä aikaa.
Tutkimme asiaa, että mitä varaaminen tässä tapauksessa tarkoittaa, ja kun saimme lisätietoa, niin varasimme asunnon, joka tuntui todellakin asuntojen sijainniltaan juuri meille mieluisimmalta.
Pian saimmekin soiton rakennuttajalta ja vielä lisätietoa ja samalle viikolle sovimme jo ensi käynnin tontille // rakennukselle.
Kuinka jännittävää olikaan mennä katsomaan mahdollista uutta kotia rakennustyömaalle sateisena sunnuntai päivänä. Olimmehan etsineet kuitenkin jo useamman vuoden uutta asuntoa meille.
Saimme turvakypärät ja liivit päälle ja lähdimme kohti asuntoa. Myyjä vaikutti oikein mukavalta ja osasi vastata kiitettävästi kaikkiin kysymyksiimme.
Olihan kaikki vielä hurjan kesken, mutta pohja ja väliseinät yms. kuitenkin valmiit joten sinänsä asuntoa hahmotti todella hyvin haveinnekuvien lisäksi.
Samalla kerralla kävimme myös toisessa asunnossa, joka oli kohtuu paljon edellä meidän asunnosta. Tämä oli tosin peilikuvallinen asunto ylä/alakerran suhteen, mutta antoi toki myös lisää näkemystä asiaan.
Muistan kun kävelimme kotiin tämän jälkeen, ja molemmille meille oli jäänyt erittäin positiivinen kuva asunnosta ja kokonaisuudesta.
Myyjä oli kertonut, että ratkaisua pitäisi kuitenkin tehdä kohtuu pian, koska ajatuksemme mukaan asunnot olivat todella suosittuja ja jonoakin oli varattuihinkin asuntoihin.
Päätöksen sitten teimmekin pian ja päätettiin, että kyllä, tässä olisi meidän tuleva uusi kotimme, jota todellakin oli useampi vuosi etsitty! Tässä oli kaikki mitä kumpikin uudelta kodilta toivoi ja sijainti myös lähellä vanhaa kotia, mutta vielä rauhallisemmassa paikassa metsän reunassa oli ehdottomasti plussaa.
Mieleen on jäänyt ne hyvin epätodelliset hetket nuista päivistä. Kun yksi iltalenkki muutti kaiken ja oli suurten muutosten aika.
Muutenkin kovasti mietin ja pohdin asioita, niin melkoista ajatuksen juoksua olivat nuo ensimmäiset päivät. Kuitenkin päällimmäisenä oli tunne, että onko tämä oikeasti totta! Koska niin oli tottunut, että tämä uusi koti on jossain kaukaisuudessa siintävä ajatus ja olihan joku luovutuksenkin tunne jo ollut mielessä!
Ei mennyt kuin pari viikkoa, kun sitten teimme jo kaupat asunnosta ja sitten tästä ihanasta asiasta uskalsi puhua jo enemmänkin ääneen, kun kaikki oli todellista!
Viikottain kävimme lenkillä ja seurasimme uuden kodin rakentumista. Jännittäviä päiviä oli myöskin aina ne kun pääsimme käymään sisällä asti.
Voi muistot <3
Olipa mukava muistella tätä tarinaa nyt blogin puolelle myös muistoksi. Jos siellä ruudun toisella puolella on samassa tilanteessa olevia, niin haluan ehdottomasti tällä tarinalla muistuttaa, että hyvinkin pieni asia voi muuttaa elämää // asioita suuresti, eli missään nimessä ei kannata eikä saa luovuttaa <3
